Käsitöiden aikamatka...

Ennen teollisen vallankumouksen saavuttua maailmaan, oli kädentaidoilla- ja tekemisillä aivan toisenlainen merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä, kuin nyt. Siinä, missä tänä päivänä voi pyyhältää Ikeaan tai Jyskiin ostamaan edukkaasti olohuoneen pöytää, keittiöjakkaraa tai miljoonalokerolipastoa - muista hilavitkuttimista ja sisustustuotteista puhumattakaan, ei asiat olleet niin yksinkertaisia edes neljää-viittä vuosikymmentä taaksepäin. Puhumattakaan vuosisatoja- tai vuosituhansia taaksepäin.

Muinaisuudessa on eletty metsästäjä-keräilykautta, johon mennessä metsästysvälineet, työkalut, astiat, vaatetus ja asumukset oli keksitty ja käsin tehty. Jotta arjen askareet- ja työ oli kaikkina kausina mahdollista, tarvittiin myös uusia, ajanmukaisia työvälineitä, jotka nekin tehtiin joko itse tai teettettiin esim. sepillä, tai muilla tunnetuilla kädentaitajilla. Yleensä jokaisessa kylässä tai naapurikylässä oli erityinen taitaja, jolta tilattiin työkaluja- tai osia niihin tai joka taisi esimerkiksi kankaiden kudonnan tai korujen teon. Kädentaidot ja- taitajat olivat entisaikoina erityisessä asemassa. Käsityöt tehtiin yksin, mutta myös yhteisöissä.

Ajansaatossa käsityöläisiä tarvittiin yhä enemmän. Myös kunkin ajan käsityötaito näkyi suurissa rakennuksissa, kuten kirkoissa, niiden holveissa ja kappeleissa sekä koristeissa. Kun säätyläisyys eli omaa kukoistuskauttansa suomessa, tarvittiin enemmän räätäleitä kisälleineen, joilla teetettiin kuninkaallisten, porvariston ja muiden säätyläisten vaatteet.

Eri sisustustyylien aikoihin, tarvittiin taitavia puu- ja koristepuuseppiä, kulta- ja hopea- ja kupariseppiä, takojia, koristemaalareita, taidemaalareita, kuvanveistäjiä, räätäleitä, suutareita, muurareita, keraamikkoja, lasinpuhaltajia, aseseppiä jne. Ei myöskään sovi unohtaa ammatteja, jotka ovat myöskin pääosin käsityöllä tehtyä, esim. kokit, parturi-kampaajat ja nykyään myös tatuoijat. Käsityöläiset olivat ennen arvostettuja ja jos oli saanut kovastikin nimeä ja mainetta taidoillaan, saattoi hän elää melko varakasta elämää. Aina ei kuitenkaan ollut näin. Eri maissa kautta historian, on taitavia käsityöläisiä pidetty myös orjina ja heidän on täytynyt henkensä pitimeksi- tai sen uhalla tehdä työnsä vastoin tahtoaan. Siinä on omaehtoinen luovuus ja ilo ollut kaukana.

Monien käsityöläisten asema ja- eettiset kysymykset nykyään...

"Länsimaiden hyvinvointi perustuu kehitysmaiden pahoinvointiin", -luin taannoin erään sanomalehden otsakkeen, jonka kirjoitus oli jo vuodelta 2015.Tämä lause jäi mieleeni ja olkoon se aasinsiltana seuraavaan aiheeseen..
Mediasta saamme lukea, kuulla ja nähdä surullisa tarinoita Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja monista lähi-idän maista, jossa mm. lapsityövoimaa käytetään häikäilemättömästi hyväksi eri kädentaitoja vaativien töiden parissa, mm. matkamuistojen- ja koristeesineiden sekä huonekalujen valmistuksissa. 

Usein työtunnit venyvät 13-16 tuntiin päivässä ja niitä tehdään epä-inhimillisissä oloissa ja asennoissa, joskus ilman taukoja, puhumattakaan niistä, jotka joutuvat tekemään pakkotyötä liukuhihnojen ja koneitten äärellä. Ostaessamme heidän valmistamiaan tuotteita, joista ei heille kerry kunniaa, arvostusta saati inhimillistä korvausta, olemme eettisten kysymysten äärellä. Toisaalta, emme välttämättä edes tiedä, mikä on ostamamme tuotteen valmistus-alkuperä. Lisäksi tuote saattaa olla halpa ja ihan "magee", joten miksi jättäisi sen hankkimatta?...

Koska teollisuus on vallannut ja korvannut kädentaidot, pidetään käsityön ammattilaisiakin lähinnä harrastelijoina. Tuotteista ei olla aina valmiita maksamaan pyydettyä hintaa, kun samantapaisen tuotteen voi saada halpamarketista puoli-ilmaiseksi. Laatu, kestävyys ja tuotteen uniikkiuus on toisarvoinen juttu, eikä sillä ole mitään merkitystä, kunhan tavara ei saa maksaa juuri mitään. Toki, jokainen saa tehdä omat ostopäätöksensä, mutta onko viisasta edes mennä käsityömyymälään- tai nettisivuille vain äimistelemään käsityöläisten valmistamia tuotteita tai niiden ehkä korkeampia hintoja, kun voisi mennä puoli-ilmaisia kalsareita ja keittiöjakkaroita ostamaan halpamyymälöistä tai nettikaupoista?

Tuli muuten yksi muisto mieleeni...
Vuonna -95, hankkiessani elämäni ensimmäisen monitoimi hylly-kirjoituspöytä-sänkyhärpäkkeen 8 vuotiaalle pojalleni, eräästä nimeltä mainitsemattomasta huonekaluliikkeestä, kokosin tuskissani tuon "helvetinmööpelin" satasivuisen ohjevyyhtiin tukeutuen, joka oli painettu kaikilla muilla kielillä, paitsi suomeksi. Kun olin jo mielestäni muutaman tunnin veivaamisen ja noitumisen jälkeen saanut vihdoin koko komeuden jokseenkin pystyyn ja valmiiksi, jäin ihmettelemään niitä lukuisten muttereiden, ruuvien, pulttien, prikkojen sekä liitoskappaleiden määrää, jotka jäivät kouriini.

Asentelin ylimääräiset osat jälkikäteen, kohtiin, joissa katsoin "tuen" tarpeen olevan suurempi. Eihän siitä kovin kaunista jälkeä tullut, kun valkoista pintaa vasten irvistivät lohjenneet maalit ja ruuvin päät. Pysyihän tuo pystyssä, mutta en suositellut poikaani keikkumaan parvipetiin johtavissa porrasaskelmissa, saati hyppäämään "ryydloikalla" sinne, jos ei mielinyt rojahtaa lavetin läpi kirjoituspöydälle muun lautakasan sekaan. Saman tyyppisiä huonekalu "teeseitse-kokoamis" kokemuksia olen kuullut myös muilta vuosien saatossa, myös miehiltä joten se kohotti vähän itsetuntoani.

Tuota monitoimi-parvisänkyhässäkkää ei sitten enää koottukaan muutosta johtuvan purkamisen jälkeen, ei, kun ei pystynyt ja se lensikin kaaressa jätelaitokseen. Olisin toki voinut vertailla tuotteita, mutta raha ratkaisi, ei laatu, vaikka kyseessä oli lapselleni hommattu sänky ja kirjoituspöytä. Se kesti kuitenkin ne 2,5 vuotta, jonka asuimme silloisessa kodissamme. Olen myös todennut, että monet ns. teolliset Desing tuotteet eivät välttämättä ole laadukkaita, tai jotkut niistä ovat kopioita. Tarkoitukseni ei ollut latistaa tunnelmaa. Asioilla on kun on aina kaksi puolta.

Kipinä...

Seurasin lapsena Opan, eli Iso-isäni työskentelyä autotallissa, joka toimi samalla hänen verstaana. Opa oli ammatiltaan kirvesmies ja vapaa-aikana sekä eläkepäivinä hän nikkaroi ja valmisti työkaluja, huonekaluja sekä muita tarve-esineitä. Olihan Opa muutaman talonkin rakentanut... Puukko otettiin myös sisälle ja sillä vuoltiin puuta keittiön pirttipenkillä tai milloin teroitettiin pitkällä viilalla käsi- tai kaarisahan teriä. Minusta oli hienoa nähdä, mitä kaikkea Opa sai aikaiseksi puusta ja metallista. Opa oli myös musikaalinen, hän soitti lahjakkaasti harmonikkaa ja oli etuoikeutettu, kun sai Lasse Pihlajamaan nimikko-harmonikan syntymäpäivälahjaksi itse mestarilta. Olen veljeni kanssa perinyt joitakin "lahja-geenejä" äitini puolelta. Veljeni on uskomattoman lahjakas piirtämisessä, on aina ollut. Veljeni ei koskaan piirrä mallista, vaan suoraan omasta päästään. Veljeni innostui myös tatuointien tekemisestä ja hommasi välineetkin siihen, mutta on tehnyt niitä vain satunnaisesti. Musikaalisia olemme kummatkin. Isämme oli myös taiteilija nuoruudessaan. Hän maalasi mm. freskoja. Tätini Riitta on myös tehnyt pitkän uran kultaseppänä miehensä Martin kanssa.

Itse olen ollut yrittäjänä vuodesta 1997 lähtien ja lopetin yrittäjän uran 2017, jonka jälkeen aloitin toisen leipätyöni. Työni vastapainoksi harrastan käsitöitä. Olen useamman huonekalun saanut valmistettua itselleni. Teen ja suunnittelen myös kevytyrittäjänä sisustustuotteita, koruja sekä käyttöesineitä ja käytän lähes poikkeuksetta käytän materiaaleina puuta, luonnontuotteita, kierrätysnahkaa, joskus myös metallia. Noudatan töissäni pohjoismaisia pakana-aiheita sekä viikinkiaikaa, koska se kiehtoo minua. Toki, teen myös muunlaisia käsitöitä mm. vuodenaika- sesonkien mukaan. Laitan kuvagalleriaan jossain vaiheessa myös kuvia töistäni. 

Aiemmissa blogeissani kerroin, miten ja mistä askarteluihin ja muihin pienempiin- ja isompiin töihin voit hankkia helposti materiaaleja, jotka eivät välttämättä maksa juurikaan mitään. Samalla pääset myös liikkumaan luonnossa, joka paitsi rauhoittaa mieltä, mutta myös antaa sinulle uusia ideoita tuleviin töihisi. Voit kerätä metsästä materiaaleja, kunhan otat ensin selvää, mitkä kasvit ovat rauhoitettuja tai joiden kerääminen vaatii maan omistajan luvan. Vesistöistä löytyvät ajopuut ovat yksi minun suosikkejani. Jos sinulle herää jotain kysymyksiä, voit vapaasti ottaa yhteyttä minuun sähköpostilla tai jättää palautteesi alle.

Hinnoittelu omalle työlle, jos myyt sen..

Riippuen, mistä työsi on valmistettu, mitä muita materiaaleja siinä/niissä on käytetty, kuinka paljon olet kuluttanut rahaa siihen ja kuinka paljon työsi on vienyt aikaa, kun olet sen saanut sen alusta loppuun valmiiksi. Nämä kysymykset sinun tulee tehdä itsellesi. Lain mukaan käsitöiden myyminen torilla, kirpputorilla, netissä tai myyjäisissä on aina veronalaista tuloa. Käsitöiden myynti ilman toiminimeä tai muuta yritystä on veronalaista tuloa, minkä vuoksi se on aina ilmoitettava verottajalle. Eli yrittäjänä tai kevytyrittäjänä lasket myös muut pakolliset kulut kaiken aiemman mainitun päälle ja sen jälkeen saat hinnan laskettua työllesi.
Harrastuksena luominen ja kädentaidot on hauskaa, antoisaa ja tuo monen yksinäisenkin ihmisen elämään iloa. Mikä on hienompaa kuin nähdä oman kättensä jälki, ilahduttaa sillä itsensä tai jonkun toisen!

Luovaa ja inspiroivaa syksyä sinulle, minulle, meille kaikille! 

-Roya-