Oppiiko "vanha koira" uusia tapoja?

Sanonta liitetään yleisesti uusien toimintatapojen- tai periaatteiden yhteyteen, mikäli niitä tulee elämän pituisella matkalla eteen. Jotkin käytännön tavat ovat ajattomia ja toimivat eri tilanteissa vallan mainiosti. Vain muutamina esimerkkeinä mainittakoon; hyvät käytöstavat ja toisten huomioon ottaminen, erämiestaidot, perustaidot- ja tiedot eri käytännön töissä jne...Sanonta liitetään myös ihmisen luonteeseen tai tiettyihin luonteenpiirteisiin, käyttäytymiseen ja suhtautumiseen eri asioihin sekä tilanteisiin ja tätä aion seuraavaksi käsitellä.

Koska elämme "rajattomassa" maailmassa, jossa tiedonkulun nopeus ja helppous on jokaisen ihmisen saatavilla ja käytettävissä, voimme vaivatta pitää yhteyttä toisiimme, luoda kontakteja, tilata tuotteita ympäri maailmaa, laajentaa tietoa, taitoja, koulutusta sekä tulla kuulluksi ja nähdyksi sosiaalisen median välityksellä, on kynnys matala kehittää itseään tai muuttaa helposti kangistuneita käsityksiämme tai tapojamme eri asioista.

Tämä aika on ollut poikkeuksellinen, verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin. Vanhemmat ihmiset ovat nuorekkaita. He harrastavat erilaisia asioita, somettavat, käyvät festareilla, matkustelevat, deittailevat, urheilevat, joogaavat ja ovat trendikkäitä siinä, missä nuoremmatkin. En osaisi kuvitellakaan, että mummoni olisi elänyt yhtä "modernia" elämää, saman ikäisenä, kuin esim. oma äitini nyt 76 vuotiaana. Saati, että mummoni olisi pukeutunut samalla tavalla farkkuihin ja nuorekkaisiin vaatteisiin, kun äitini, joka on elänyt vanhemmaksi, kuin hänen äitinsä. Vaikea on myös kuvitella, että mummoni edes kuusikymppisenä olisi käynyt kuntosalilla, siinä, missä oma äitini käy treenaamassa yli seitsemänkymppisenä.

Tässä on ehkä omaan peiliin katsomisen aika. Huomaan, että minullakin on pinttyneitä käsityksiä isovanhemmistani ja heidän sukupolvesta. Olisivatko he olleet yhtä trendikkäitä ja moderneja, jos eläisivät meidän ajassamme?
Murros kaiken kehittymisessä ja eteenpäin menemisessä, on myös muovannut iäkkäimpien ihmisten ajattelutapaa ja elämää, joten turha liene väittää, että ihmisen olisi mahdotonta muuttua. Mutta, jotta voidaan tavoiltamme muuttua, tarvitaan siihen myös jonkin verran henkistäkin panosta.

Kaavoihin kangistuminen kypsymättömyydessä...

Saatat tuntea ihmisiä, joiden elämässä ei näytä olevan mitään eroa siihen, olivatko he nuorempina vai varttuneempia, vaan he ovat aina olleet samanlaisia iästään huolimatta. He ovat omiin kaavoihinsa kangistuneita niin käytännön asioissaan ja rutiineissaan, mutta myös ajattelu- ja elämäntavoiltaan, käyttäytymiseltään ja etenkin kypsymättömyydessään. He toimivat jokaisessa tilanteessa samalla tavalla, joka voi olla joko ennustettavissa tai sitten täysin yllätyksellistä, mutta, jossa on harkintakyky tai viisaus kaukana.

Otetaanpa esimerkki. On sanonta; "varaskaan ei synny varkaana", vaan hänestä tulee sellainen omien väärien vaikuttimien kautta.. Mikäli varas haluaa vilpittömästi muuttua ja lopettaa rikollisen toimintansa, niin muutoksen saa aikaan ainoastaan viisastuminen, joka on henkistä kypsyyttä. Jos varas haluaa pysyä rikollisena, on hänen elämänasenteensa ja vaikuttimensa täysin samat vanhempana, kuin hänen ryhtyessään varkaaksi nuoremmalla iällään. Paatunut rikollinen on omiin kaavoihinsa kangistunut, vaikka voisi olettaa, että varttuessaan hän myös viisastuisi ja kypsyisi. Tällaisessa tapauksessa syy voi johtua vääränlaisesta mielentilasta- ja asenteesta tai psyykkisestä sairaudesta, joihin kaikkiin liittyy vahvasti henkinen kypsymättömyys.

Mikäli varkaalla olisi lapsia, saattaisi hän kenties kehottaa jälkipolvensa pysyvän kaukana rikoksista, mutta kuinka hyvän esimerkin hän antaisi heille jatkaessaan toimintaansa ja ollessaan välillä pitkiäkin aikoja lastensa elämästä, kärsiessään tuomiotaan vankilakierteestä toiseen. Tuskinpa lapset ja puoliso olisivat kovinkaan vakuuttuneita hänen tyhjistä sanoista, silloin kuin tarvittaisiin näyttöä ja tekoja sanojen takana. Tässä vaiheessa saattaisi herätä kysymys, onko puolisollakaan liikkunut mitään päässä, kun on aikoinaan lähtenyt mokoman rikollisen kelkkaan...

Henkinen kypsyys...

Henkinen kypsyys pitää sisällään elämän tuoman viisauden- ja ymmärryksen. Se on vastuunkantoa omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistään sekä johdonmukaisen ymmärryksen käyttöä syyn- ja seurauksen tajuamista. Se on myös taitoa priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen ja päästää irti tilanteista, ihmissuhteista ja kaikista kahleista, jotka eivät palvele enää millään tavoin. Se on ennen kaikkea kykyä ennakoida tulevia asioita, sekä astua ulos mukavuusalueelta, joka on käynyt tuskallisen ahdistavaksi.

Vaikka ihminen olisi nuorempana toiminut kuinka vastuuntunnottomasti tai tuskallisen huolettomasti tahansa, voi hän viisastua ajansaatossa ja yleensä näin käykin. Tämä edistyminen tapahtuu vastuunkannon seurauksena. Toisinaan asiat, joista emme ole kantaneet vastuuta- tai toimineet viisaasti, saattavat "karman" lailla pudota eteemme jopa vuosien päähän. Sanonta; "sen minkä taakseen jättää, sen edestä löytää", pitää tässä suhteessa paikkansa.

Viimeistään silloin meitä ravistellaan ja muistutetaan menneistä, tavalla tai toisella. Oppi kantapään kautta... Se on joskus paras elämänopetus, kun viisaus ja harkintakyky on pantu sivuun ja omat halut- ja mieltymykset ottavat vallan. Jos virheitä tehdessämme vieläkään opi kantapään kautta, usko tai älä, elämä pitää aina huolen siitä, että minkä olemme taaksemme jättäneet, sen löydämme kyllä edestämme ennemmin tai myöhemmin. Itsekin olen tämän saanut kokea myös useasti. Jos siinä vaiheessa tajuamme, että elämällä on taipumus opettaa meitä näkymättömällä voimalla, on meille kehittynyt henkistä ymmärryskykyä- ja kypsyyttä.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä haluaisin muuttaa menneisyydestäni, tekisin monet asiat nyt toisin. Niitä ajatuksia, joita minulla oli vielä esimerkiksi 15 vuotta sitten, tuntuvat nyt täysin vierailta, enkä voisi kuivitellakaan, että omaisin silloisia ajatuksia, toiveita ja unelmia enää tähän elämääni. Siitä tiedän, että elämä vie ihmistä ja ihmisen henkistä minäänsä eteenpäin. Uskon, että kaltaisiani on monta...

Elämä opettaa...

Kun joudut oikaisemaan tai kehottamaan nuorta toimimaan toisin, kuin hän on aikonut, teet sen hänen parhaakseen. Voi olla, että olet tietoinen siitä, että nuori saattaa toimia ajattelemattomasti "itseään vastaan". Sen sijaan, että hän ymmärtäisi sinua, vastaakin hän ynseästi, "Paraskin puhumaan siinä." hän ehkä vihjaili tokaisullaan jostain sellaisesta, johon itsekin olet joskus syyllistynyt, ehkä hänen iässään tai myöhemmin, eikä sinulla olisi varaa hänen mielestä opettaa tai puhua edes koko aiheesta hänelle. Hänellä puuttuu vielä henkistä kypsyyttä.

Sen sijaan, että "kilahtaisit", voisit kysyä häneltä, mitä hän tarkoitti tokaisullaan? Anna hänen vastata. Mikäli hän viittaa johonkin omaan nuoruutesi aikaan, jossa olet toiminut vastaavalla tavalla tai pahemmin kuin hän, voisit kertoa hänelle, minkälaiset seuraukset asialla oli sinulle. Sen jälkeen voisit kysyä häneltä; "milloin viimeksi olet nähnyt minun toimivan vastaavalla tavalla?" Mikäli hän ei pysty vastaamaan sinulle, voit hyvin sanoa hänelle takaisin; "Minä, jos kukaan olen paras puhumaan sinulle asiasta, koska tiedän, mitä siitä on seurannut ja jälkikäteen olen tajunnut, kuinka tyhmää tai epäviisasta oli tehdä niin. Siksi, en ole sen jälkeen enää toiminut samalla tavoin, koska se ei ole viisasta, eikä se johtanut muuhun kuin harmiin."

Tässä nuorelle teinille ei ole ehtinyt kehittyä vielä iän tuomaa viisautta ja kypsyyttä, vaikka hän on tietoinen, että hänen tekonsa saattaisi olla epäviisasta, mutta hän tuskin välittää siitä. Sinä taas ymmärrät, että hän on vasta murrosiässä ja monet hänen ikäisensä kaverit luovat omanlaiset paineet hänelle. Lisäksi muistelet omaa nuoruuttasi ja tajuat, kuinka typerästi toimit tuolloin ja haluat sen vuoksi suojella nuorta toistamasta vastaavia virheitä, kuin itse aikoinasi.

Nuoren teinin tilalla olisi voinut olla vaikka ystäväsi tai joku muu henkilö, joka tokaisee sinulle samoin. Aina voit perustella, miksi koitat ystävällisesti kehottaa häntä toimimaan toisin tai olemaan harkitseva ja varovainen, jos sinulla herää selvästi huoli ja epäilys jostain, joka ei ole kenties ystäväsi parhaaksi tai hänen etujen mukaista. Olet tahdikkaasti perustellut kantasi hänelle ja loppu jääkin nähtäväksi, kuinka ystäväsi toimii.

Yhteenveto...

Joudumme kaikki käymään omaa elämänkoulua, joku rankimman, joku vähemmän rankimman opin mukaan, ja onnekkaimmat pääsevät läpi melko hyvin arvosanoin ja mutkattomasti. Uskoisin, että paljon on meistä "oppilaista" kiinni, kuinka otamme opetukset vastaan ja suhtaudumme kulkuumme opintiellä, jonka yhteinen nimittäjä meille kaikille on elämä.

Satunnaisena vierailijana olen kulkenut tämän telluksen pinnalla, ajassa ja avaruudessa 56 vuotta. Paljon olen oppinut. Tukiopetusta olen myös saanut ja jälki-istunnoissakin joutunut kohtuullisen monta kertaa takapuoltani kuluttamaan. Elämänkoulu on myös antanut eväitä selviytymiseen ja itseopiskeluun. Opiskelu jatkuu yhä, aina loppuelämäni ajan, mikä tekeekin siitä paljon mielenkiintoisempaa, kuin aiemmin, jolloin en vielä ollut harjaantunut henkisessä kypsyydessä. Nyt olen saanut siihen riittävästi "tukiopetusta" ja pääsenkin jo paljon vähemmillä murheilla.
Aionkin jatkaa tästä vielä elämäni korkeakouluun, se on minun tavoitteeni ja siellä voinkin opiskella ihan mitä haluan, koska nyt vasta minulla onkin roppakaupalla opiskelumotiivia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!
❤ Roya