Perimän ja ympäristötekijöiden merkitys persoonallisuudelle

Persoonallisuuden käsitettä käytetään eri tavoin, koska sille ei psykologian alalla ole yhtä vakiintunutta määritelmää. Yleisesti persoonallisuuden määritelmille on yhteistä se, että persoonallisuudella viitataan sekä ihmisen ulkoiseen, muille näkyvään toimintaan, mutta myös ihmisen sisäiseen, yksityiseen kokemusmaailmaan.

Gordon W. Allport  oli yhdysvaltalainen psykologi, joka tunnetaan erityisesti persoonallisuuspsykologian uranuurtajana Yhdysvalloissa. Allportin tunnetun määritelmän mukaan (1937), persoonallisuus on ihmisen sisäinen psykofyysisten rakenteiden dynaaminen kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen sopeutuu ympäristöönsä.

Persoonallisuus perustuu sekä ihmisen geeniperimään että ympäristön vaikutukseen, josta hän imee tietoisesti ja tiedottomasti kokemuksia. Persoonallisuuden ominaisuuksista esimerkiksi temperamentilla on nykykäsityksen mukaan geneettinen perusta. Persoonallisuus rakentuu menneiden kokemusten varaan, mutta siihen liittyvät myös ihmisen nykyiset kokemukset ja tulevaisuuden ennakointi.

Perimällä on tutkimusten mukaan kohtalaisen suuri vaikutus lähes kaikkiin persoonallisuuden piirteisiin. Yhteisiä geneettisiä tekijöitä on löydetty myös ekstraversion, tunnollisuuden, neuroottisuuden, sovinnollisuuden ja avoimuuden taustalta.

Ympäristötekijät selittävät persoonallisuudesta noin puolet. Ympäristötekijät ovat yksilöllisiä, ja ne muovaavat ihmisistä keskenään erilaisia. Niiden vaikutus voimistuu iän myötä. Kaksosten jakamalla yhteisellä ympäristöllä ei yleensä ole ollut merkittävää osuutta persoonallisuuden vaihtelussa. Kasvatus ja perheympäristö eivät siis yhdenmukaista sisaruksia keskenään, vaan sisarukset kokevat kasvatuksen eri tavoin.

Ihmisen psykologinen hyvinvointi rakentuu minä-kokemukselle, jota pääosin luonnehtivat johdonmukaisuus ja ennakoitavuus. Persoonallisuuden pysyvyys perustuu perimän vaikutukseen sekä elinympäristöön (perhe, koulu, ihmissuhteet ja sosiaaliset roolit), joka tavallisesti pysyy samana tai muuttuu vain hitaasti. 

Persoonallisuus kehittyy ja muuttuu selkeimmin lapsilla, mihin vaikuttavat ympäristövaikutukset, kuten vanhempien ja muiden ihmisten odotukset, vaatimukset tai kielteinen ja myönteinen palaute. Myös aikuisen persoonallisuus voi muuttua siten, että se parantaa ihmisen mahdollisuuksia toimia ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa. Ihmiset muuttuvat aikuisuudessa keskimäärin sosiaalisesti varmemmiksi, sovinnollisemmiksi, tunnollisemmiksi ja tunne-elämältään tasapainoisemmiksi. Aikuisen persoonallisuuden muutoksen taustalla ovat aikuisuuteen kuuluvat ikäsidonnaiset elämäntapahtumat, jotka tuovat ihmiselle uusia kokemuksia ja edellyttävät uusien roolien omaksumista. 

Myös odottamattomat tapahtumat, kuten sairastuminen tai läheisen kuolema, voivat vaikuttaa ja toimia elämän käännekohtana. Kielteinen muutos persoonallisuudessa voi tapahtua esimerkiksi parisuhteessa koetun tyytymättömyyden ja turvattomuuden seurauksena. Omakohtaisesti voin todeta, että vaikka tiedostan oman persoonallisuuteni piirteitä, olen saanut siihen iän karttuessa myös uusia sävyjä sekä piirteitä, joita minulla ei ollut koskaan aiemmin. Lisäksi ajatusmaailmani ja monet tapani ja toiveeni ovat muuttuneet radikaalisti vain muutamassa vuodessa. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan toimivani, ajattelevani tai toimivani tietyllä tapaa, jota tein vielä muutama vuosi takaperin. Ihminen ja persoonallisuus on muuttava ja mukautuva...

Persoonallisuuksien vuorovaikutus ja niiden kemiat...

Joku saattaa kutsua ihmisten välistä kemiaa "energeettiseksi voimaksi, joka voi olla negatiivinen tai positiivinen. Usein "kemia" yhdistetään seksuaalisuuteen tai kahden ihmisen väliseen romanttiseen vetovoimaan, jota se voi myös olla, mutta tässä käsittelen pääasiassa yleistä vuorovaikutusta ihmisten kesken, jota ei väritä romantiikka tai seksuaalisuus...

Parhaiten saamme kokemuksia eri persoonallisuuksista ollessamme vuorovaikutuksissa toistemme kanssa. Samalla peilaamme myös itseämme muihin ja saatamme imeä tiedostomattamme vaikutuksia muista ihmisistä ja heidän persoonallisuuksistaan. Saatamme myös aistia tietynlaista energiaa kohdatessamme meille täysin tuntemattoman ihmisen, jonka taustasta tai persoonallisuudesta emme tiedä juuri yhtään mitään. 

"Tavatessani hänet, tiesin heti, ettei tuo tyyppi pitänyt minusta lainkaan", tai "Tavatessani tuon tyypin, oli hänessä jotain outoa, vaikka emme edes jutelleetkaan."

Kuulostaako tutulta?  Onko sinulle tullut joskus vastaavanlainen vahva kokemus, että tuntemattoman henkilöiden taholta koet negatiivisuutta, ilman, että olet ehtinyt olla heidän kanssaan missään vuorovaikutuksessa, tai päinvastoin?  Onko kyse jostain näkymättömästä kemiasta, vai omista kuvitelmista? 

Miksi joidenkin tuntemattomien kanssa kemiat vain tuntuvat "natsaavan" yhteen, aivan kuin olisimme tunteneet heidät kauemminkin, vaikka vasta tutustuimme heihin. Jutustelut alkavat luonnistamaan heti kättelyssä ja pian huomaattekin yhdessä avautuneenne toisillenne, kuin vanhalle hyvälle ystävälle. Itselleni näin on käynyt muutaman kerran ja olen kokenut sen introverttina ihmisenä kovin miellyttäväksi ja positiiviseksi.  Tällaiset persoonallisuudet koen arvokkaiksi lahjoiksi elämässäni, vaikka en enää koskaan joitakin heistä tapaisikaan, koen tapaamisemme silti kovin merkityksellisiksi, kun taas jotkut heistä ovat jääneet elämääni loppuelämäni sydänystäviksi, joiden kanssa pidämme säännöllisesti yhteyttä.

Vaikutteita muiden tavoista ja persoonallisuuksista...

Alitajuisesti imemme vaikutteita ympäröivästä maailmasta sekä myös ihmisistä ja heidän tavoistaan, kiinnostuksen kohteistaan ja persoonallisuuksistaan. Halusimme tai emme, olemme kuitenkin normaali elämässä toisistamme riippuvaisia. Joudumme väkisinkin olemaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Työyhteisöissä, kouluissa, päiväkodeissa, kaupoissa, sairaaloissa, lääkärissä, henkilökohtaisten asioiden hoidossa jne. joudumme vuorovaikutuksiin muiden kanssa ja näin ollen olemme myös riippuvaisia heistä ja heidän palveluistaan. Olemme myös perheyhteisöissä riippuvaisia toisistamme ja tämä on myös omiaan luomaan ja hiomaan persoonallisuuttamme ja vuorovaikutustaitojamme. 

Ammennamme vaikutteita myös ihailemiamme ihmisten maailmankuvista, ideologioista, musiikista, tavoista, harrastuksista, karismasta, mielipiteistä, uskonnoista, viisauksista jne. Kun imemme vaikutteita muista ihmisistä, laajennamme samalla omaa maailmankuvaamme ja persoonallisuutemme saa uusia sävyjä ja nyansseja. On siis olemassa kahdenlaista vuorovaikutusta, jotka toimivat suoranaisesti ja median/sosiaalisen median kautta. Kummallakin vuorovaikutustavoilla on voimansa, vetävä- tai työntävä.

Karisma

kreik. χάρισμα, kharisma, 'armonlahja' tai 'suopeus' on yksilön voimakasta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Karisma liitetään vahvasti julkisuiden henkilöihin, johtajiin, kulttihenkilöihin, uskonnollisiin johtajiin tai valtion päämiehiin- ja naisiin. Karismassakin löytyy kaksi erillistä vaikutusta, positiivista sekä negatiivistä. 

Olemme tietoisia lukuisista menneistä ja nykyisistä karismaattisista päämiehistä ja johtajista, jotka ovat vaikuttaneet vahvalla persoonallisuudellaan ja esiintymistaidoillaan ja näin saaneet ihailua ja kunnioitusta heitä tukevilta kansoiltaan. Kuitenkin kääntöpuolena he ovat juuri tuon saman karismansa vuoksi saaneet muun maailman vihan ja halveksunnan osakseen.  Mitä sitten on karisma?

Monia karismaattisia ihmisiä yhdistää se, että heillä on vakaa usko johonkin. Karismaattisella ihmisellä on usein myös kyky viestiä houkuttelevalla tavalla ja vangitsevasti, niin sanallisesti kuin sanattomastikin. Karisma riippuu myös henkilön lahjakkuudesta, energisyydestä, intensiivisyydestä ja rohkeudesta, kuten myös ulkonäöstä, kehonkielestä ja liikkeistä, ilmeistä ja äänenkäytöstä. Monella karismaattisena pidetyllä ihmisellä on ollut poikkeuksellisen selkeä kehonkieli, jonka kautta he ovat pystyneet välittämään lukuisia tunteita ja luomaan itsestään erittäin elävän ja puoleensavetävän kuvan. 

Mitä on karisma meidän "taviksien" maailmassa?

Aiheesta Tuomo Takala liittää karismaan sellaisia ominaisuuksia kuin "viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys".

Karisma voi ilmetä henkilön kykynä vaikuttaa toisiin ihmisiin myönteisesti luomalla yhteys niin fyysisesti, tunnetasolla, älyllisesti kuin henkisestikin. Tällöin esimerkiksi karismaattisen esiintyjän ja hänen yleisönsä välille syntyy täydellinen ja hyvin vahva yhteys. Karismaa on kuvailtu myös magnetismiksi, auraksi, valovoimaksi tai luontaiseksi auktoriteetiksi.

Yhteiskuntatieteilijä Max Weber on todennut karisman olevan tunteen asia, jota ei voi pohjimmiltaan järjellä selittää. Karisma on hänen mukaansa lahja, jolla joku erottautuu muista yksilöistä. Minusta se on myös ihmisen vahva ominaisuus, jota eivät kaikki välttämättä näe tai koe samalla tavoin, paitsi ainoastaan se, johon tämä "taianomainen" voima vaikuttaa ja vetoaa.

Perusta karisman määritteelle yleisesti...

Karisma perustuu ihmissuhteisiin. Karismaattinen ihminen pystyy ulkoisilla käyttäytymistavoillaan ja "sisäisellä hehkullaan" luomaan henkisiä ja tunnepohjaisia, erityislaatuisia siteitä ja vaikutuksia. Joskus karismaattinen ihminen ei tiedä itse olevansa karismaattinen, mutta hänestä tulee karismaattinen jollekin tai joillekin, jotka näkevät, aistivat tai tuntevat positiivista "kemiaa" tätä kohtaan.

Monia karismaattisia ihmisiä yhdistää se, että heillä on vakaa usko johonkin, tai heidän maailmankuvansa ja ajatuksensa sekä elämäntapa, jopa vaatimatonkin vetoaa johonkuhun. He saattavat myös muistuttaa jostain menneestä, joka on ollut merkityksellistä joillekin ihmisille, tai heidän ulkonäössään tai tavoissaan on jotain poikkeuksellisen vetoavaa. 

Karismaattinen ihminen ei välttämättä ole julkkis, ei mitenkään merkittävä ura ihminen tai edes varakas. Hän saattaa elää kovinkin vaatimatonta elämää, ehkä hän on myös etäinen ja omissa oloissaan elelevä, mutta silti hänessä saattaa olla "se jokin", joka vetoaa johonkin ihmiseen.

Meitä ohjaa monet opitut normit, lait ja käytöstavat joita pyritään yleisesti soveltamaan vuorovaikutuksissa toistemme kanssa sekä päivittäisessä sosiaalisissa elämässä. Koska olemme jokainen "omasta puusta" veistettyjä, emme aina pysty, kykene tai edes halua miellyttää muita tuntemiamme kanssaihmisiä, saati tuntemattomia. Mielialamme, hormonit, huonot päivämme ja monet muut negatiiviset asiat sanelevat yleisesti käyttäytymistämme ollessamme toisten kanssa tekemisissä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että ihmissuhteet ovat maailman vaikein taiteen laji. 

Stereo tyypit...

Nämä näkymättömät kemiat vaikuttavat myös vuorovaikutuksissamme tuttujen sekä tuntemattomien kanssa. Usein meitä pitää tiukasti otteessaan ennakkoluulot ja vahvat uskomukset joistakin kansanryhmistä, ryhmittymistä tai yksittäisistä ihmisistä. Uskoisin, että nykyään suomalaiset lomailijat ja turistit ulkomailla ovat sen verran jo valveutuneita ja edistyksellisiä, että "vodka turisti" maine olisi toivottavasti meiltä suomalisilta jo mennen talven lumia. Me suomalaiset olemme luoneet osin käytöksellämme, mutta myös yleinen luonteenpiirteemme on ollut omiaan luomaan myös tietynlaista suomalaista sterotypiaa maailmalla.

Siinä missä ennen muinoin pääsimme niin sanotusti "vapaalle" ja suuntasimme Leningradiin tai lensimme kohti aurinkokohteita, pääsi sisäinen villi "tankero Tauno ja Tankero Tarja irti ja silloin saavat kaikki vierushuoneissa tai vähintäänkin samassa hotellikerroksessa osansa heidän loma tunnelmistaan. Viikko tai kaksi istutaan hotellihuoneessa tai hotellin parvekkeella, rähistään, kiroillaan, örvelletään ja vedetään kaksin käsi kaljaa ja likumenttia sellaiseen tahtiin, että nuppi ja kroppa olivat pöhöttyneet kuin lymfatautisella. Lisäksi päälaki, naama ja käsivarret olivat loman päättyessä palaneet karrelle, kun koko muu kroppa oli valkoinen kuin kalkkilaivan kipparilla. Hotellista poistuttuaan oltiin koko paluumatka aina kotiin asti tuhannen tuiskeessa. On siinä lentoemoilla ollut varmaan huumori kaukana.

Samoja stereotyyppejä löytyy maasta kuin maasta ja usein näitä kansallisia stereotyppi-leimoja otsiin on saatukin kiitettävästi juurikin eri lomakohteissa. Sitten ihmetellään, miksi jotkut suomalaiset kiertävät kaukaa toisia suomalaisia lomakohteissa, jotta eivät vain joutuisi kosketuksiin mokomien "turvenuijien" kanssa.  

Tätä samaa ilmiötä olen havainnut ammattini puolesta (matkailualalla) myös täällä kotosuomessa, jossa joudun olemaan ulkolaisten turistien kanssa tekemissä. Harvoin saman maan kansalaiset edes tervehtivät toisiaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Olenkin ihmetellyt, mistä tällainen ilmiö johtuu. Jopa eri maista, jossa kaikissa puhutaan saksaa, eivät esimerkiksi Sveitsiläiset tervehdi saksalaisia tai itä-vallasta tulleita turisteja ja pidänkin Sveitsiläisiä melko "nirppanokkina" käytöstavoiltaan muita saksankielisiä kohtaan, etenkin kun mielestäni heidän saksan kielensä kuulostaa melko mokellukselta, enkä aina itsekään ota siitä selvää, vaikka olenkin puoliksi saksalainen. 

Saamme usein kuulla tarinoita ja erilaisia versioita eri kansallisuuksien stereotyypeistä, jotka ovat ehkä joskus muovautuneet ja saattavat osin vieläkin olla jonkinlaista "urbaani-legendaa." Koska rajat ovat auenneet EU:n myötä olemme nähneet myös maahamme saapuvien kansanryhmien keskuudessa asioita, myös lieve-ilmiöitä, joihin olemme, halusimme tai emme joutuneet sopeutumaan.

 Suvaitsevaisuus ja hyväksyminen uusien kulttuureiden tapoja, uskontoa ja oikeuksia rantautuessaan maahamme on se myös tuonut omia haasteita niin suomessa, mutta myös ulkomailla. Uusia ilmiöitä, lieveilmiöineen on pompannut näiden seikkojen vuoksi ja tämä on ollut omiaan jakamaan ihmisiä puolesta ja vastaan. Itselläni on oma melko vahvakin mielipide asiasta, jossa kannatan periaatetta "maassa maan tavalla", mutta muun mielipiteeni jätän kommentoimatta ja pysyn kirjoittajana puolueettomalla maaperällä.

Yleistäminen myös uusissa syntyneissä stereotyypeissä on saanut vallan ja olenkin sitä mieltä, että usein ihmiset itse luovat käytöksillään ja samalla myös omilla kansallisilla identiteeteillään stereotyyppisen leiman otsalleen. On helppo yleistää kaikki saman stereotypian alle ja näinhän on oikeastaan toimittu aina. 

Henkilökemian edut ja haitat...

Kuten alussa totesin, henkilökemiaan vaikuttavat persoonallisuutemme, mutta myös samanhenkisyys, tilanteet, käytöksemme ja se kuinka kohtaamme toisen ihmisen. Mikäli tapaamme ihmisen, jota emme entuudestaan tunne, henkilökemia määrittelee pitkälti, kuinka suhteemme toisiin alkaa ja kehittyy tai ei ala tai kehity lainkaan. 

Parhaimmillaan henkilökemioiden kohdatessa positiivisesti, voimme luoda uusia suhteita työsaralla, ystävyydessä tai muuten sosiaalisessa kanssakäymisessä jatkossakin. Joskus kemioiden kohdatessa myös romanttisesti, meillä on mahdollisuus luoda parisuhde. Henkilökemiat ihmisten välisissä kanssakäymisissä eivät aina ole yksinkertaisia ja yleensä valveutuneet ihmiset turvautuvatkin diplomatiaan ja osaavat pukea ylleen helposti lähestyttävän roolin. Tämä vaatii joskus tahdikkuutta ja kekseliäisyyttä, jotta vuorovaikutus eri ihmisten kanssa sujuisi tai kahden liikekumppanuuden yhteistyö tai sopimus saadaan aikaiseksi. 

Pahimmillaan henkilökemioiden yhteentörmäys voi olla tuhoisaa ja saatetaan sanoa tai tehdä harkitsemattomia asioita, joita saatetaan katua jälkeenpäin, mutta jotakin peruuttamatonta ei saa enää poistettua. Ihmissuhteet ovat taitolaji, etenkin jos henkilökemiaa ei ole, mutta pitäisi silti tulla toimeen toisten kanssa. Työyhteisössä törmäämme tähän lähes päivittäin, samoin kuin koulumaailmassakin.

Rikkaus on kuitenkin se, että olemme erilaisia, mutta toki toivottavaa olisi, että erilaisuudesta ja eri persoonallisuuksista huolimatta, voisimme omata hyvän ja toimivan henkilökemian ollessamme vuorovaikutuksissa toistemme kanssa, ihan vaikka "Hyvää päivää", "kiitos", "ole hyvä" ja "hyvää päivänjatkoa" tasolla. Kohteliaisuus ja hienovaraisuus ei ole keneltäkään pois. Hymy tuntemattomallakin antaa voimaa ja tuo myös hyvän olon itsellekin.

-Roya-