Erakko, yksineläjä vai vapaa sielu?

Kuinka määritellä meitä, jotka valitsevat tietoisesti  yksinelämisen, earkoitumisen, oman rauhan, vapauden ja riippumattomuuden tarkoituksenhakuisesta  sosiaalisesta elämästä, sekä päivittäisistä- tai satunaisista ihmissuhteista?  Mitkä ovat ne syyt, jotka johtavat jotkut  vetäytymään syrjään muusta maailmasta? Maailmasta, jolla tarkoitetaan yhteiskuntia. Onko ylipäätään mahdollista elää täysin eristyksissä yhteiskunnasta, omilla ehdoilla, ilman, että yhteiskunta ja sen luomat instituutiot eivät erakoituneen ihmisen elämään jossain vaiheessa puuttuisi?

Miksi erakkoihin suhtaudutaan oudoksuen ja heidän elämäntapaansa ei haluta tai niitä on kovin vaikea ymmärtää, olemmehan kaikki sentään sosiaalisia eläimiä, vai olemmeko? Miten esimerkiksi erakon elämä eroaa muiden sosiaalisten ihmisten elämästä, sen lisäksi, että he haluavat vetäytyä yhteiskunnasta omiin oloihinsa? "Jokamiehen käsikirja" Wikipedia, määrittää erakon seuraavasti: 

"Erakko on yhteiskunnasta syrjään vetäytynyt ihminen. Usein hän elää luonnon helmassa kaukana muista ihmisistä. Ihminen voi erakoitua vapaaehtoisesti esimerkiksi uskonnollisista tai ekologisista syistä, saadakseen elää luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa, tai päästäkseen rauhaan vanhoilta muistoiltaan. Nykyajan erakoiden joukossa on uskonnollisista syistä erakoituneiden lisäksi myös esimerkiksi ekologisista syistä erakoituneita sekä nykyajan oravanpyörästä pois halunneita ihmisiä. Jotkut nykyajan erakot pitävät yhteyttä muuhun maailmaan sosiaalisen median kautta. Koska erakoitumiseen ovat historian kuluessa vaikuttaneet monet eri asiat ovat erakkotyypit jaettu omiin "kategorioihinsa." Niitä ovat mm: 

• Anakoreetti, myös 'anakoriitti' tai 'ankoriitti', (englanniksi naispuolinen 'anchoress') (kreikan sanasta anakhoretes 'se joka on vetäytynyt maailmasta', verbistä anakhoreo 'vetäytyä', 'astua syrjään' tarkoittaa ihmistä, joka uskonnollisista syistä vetäytyy sekulaarista yhteiskunnasta voidakseen viettää intensiivisesti rukoukseen keskittynyttä, askeettista ja olosuhteiden salliessa eukaristiakeskeistä elämää. Termi on käytössä erityisesti eriteltäessä eri (yleensä kristillisen) asketismin muotoja: anakoreetti on vetäytynyt maailmasta yksinäisyyteen osana omaa askeettikilvoitteluaan, kenobiitti puolestaan kilvoittelee yhteisön jäsenenä, nunnana tai munkkina. Näiden lisäksi on myös muita asketismin muotoja, esimerkiksi alkukristillisyydessä mahdollinen kilvoittelutapa oli kotiasketismi, eristäytyminen omaan tai perheen kotiin. Anakoreettinen elämä on yksi varhaisimmista kristillisen munkkiuden muodoista. Se on ehkä parhaiten tunnettu arkeologisista ja kirjallisista todisteista, joita sen olemassaolosta keskiajan Englannissa on säilynyt. Nykyään se on yksi pyhitetyn elämän muodoista roomalais-katolisessa kirkossa, ja sitä koskevat samat normit kuin vihittyä erakkoelämää

• Asketismi tai askeesi on sellaisen elämäntavan harjoittamista, jossa itsehillinnällä, itsekurilla ja myös hyveiden harjoittamisella on keskeinen merkitys. Askeetti voi esimerkiksi kieltäytyä seksuaalisista nautinnoista, noudattaa ankaraa ruokavaliota tai paastota. Asketismin harjoittaja pyrkii pidättyväisen fyysisen elämäntapansa kautta kehittämään haluttuja henkisiä ominaisuuksiaan ja irtautumaan ei-toivotuista. Asketismissa ihminen nähdään kokonaisuutena, jossa ruumis ja sen aktiviteetit ovat kiinteässä yhteydessä henkiseen puoleen eli sieluun. Askeettista elämäntapaa esiintyy kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa.
• Hikikomori
  

  (jap. 引き篭もり, hikikomori, "eristyksiin vetäytyvä") on japanilainen termi, jolla viitataan sosiaalisesta elämästä täysin vetäytyviin henkilöihin ja tähän vetäytymisilmiöön. Termin kehitti ilmiöön perehtynyt japanilainen psykologi Tamaki Saitō. Hikikomori-ilmiö on todennäköisesti ollut olemassa pidemmän aikaa, mutta on pysynyt piilossa. Japanissa on arvioitu olevan kymmeniä ja jopa satoja tuhansia hikikomoreita. Termiä hikikomori käytetään Japanissa virallisissa yhteyksissä vain äärimmäisistä tapauksista.

  Hikikomorit tapaavat viettää aikaa lukien, katsoen televisiota, pelaten pelejä ja selaten Internetiä. Heidän harrastuneisuutensa vastaa jotakuinkin "tavallista nörttiä", mutta on myös sellaisia hikikomoreita, jotka saattavat esimerkiksi tuijottaa seinää tai kattoa tuntikausia.

  Ilmiöön liitetään Japanissa usein myös sana otaku, mikä tarkoittaa omistautuneesti anime- ja mangaharrastukseensa uppoutunutta ihmistä. Tämä johtuu siitä, että Japanissa on erittäin voimakas anime- ja manga-aiheinen alakulttuuri, johon kuuluu muun muassa erilaisten figuurien, tyynyjen ja kirjojen keräilemistä. Jotkut jopa ovat aktiivisesti ryhtyneet "hikikomoriksi" sosiaalisen elämän sijasta. Tämä ollaan Japanissakin todettu ongelmaksi, ja tästä syytetään voimakasta anime-aiheista viihdeteollisuutta. Varsin moderni erakoitumisen muoto, joka ilman anime- ja magna alakulttuuria, näkyy myös monien suomessa elävien varhais-ja aikuisten nuorten keskuudessa. Olemme varsin hyvin tietoisia, että tämä on muodostunut isoksi ongelmaksi nuortemme syrjäytymisessä, sen sijaan, että heidän pitäisi alkaa ottamaan vastuuta omasta elämänhalinnastaan, jotta pärjäisivät itsenäisesti opiskelu- ja työmarkkinoilla. Usein tällaisilta nuorilta puuttuu oman elämänhallinta ja niinpä se kaatuu yleensä yhteiskunnan vastuulle. Tästä pääsemmekin helposti yleisesti vallitesevaan erakoitumisen muotoon, eli sosiaaliseen syrjäytymiseen.

Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin. WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen.

Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua. Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen. Myös palkkatyön kuormittavuus saattaa syrjäyttää ihmisen sosiaalisesti sen vuoksi, ettei hän jaksa harrastaa sosiaalista kanssakäymistä vapaa-aikanaan.

Syitä

Syrjäytymistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, palkkakuopat, perusturvan liian pieni taso, yhteiskunnan tukiverkon reikäisyys, vammaisuus, terveysongelmat, huono terveydenhuolto, päihteiden käyttö ja asunnottomuus. Ikääntyvien, ulkomaalaistaustaisten, työttömien ja vammaisten työnhakijoiden syrjintä työhönottotilanteessa aiheuttaa sen, että näiden väestöryhmien joukossa esiintyy tavallista enemmän syrjäytymistä. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä.

Vanhukset ovat Suomessa erityisessä syrjäytymisvaarassa, sillä läheskään kaikilla vanhuksilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta hankkia tarvitsemaansa hoitoa tai saada sitä vastikkeetta. Alimitoitetut sosiaalipalvelut ovat johtaneet siihen, että kodista on tullut monelle vanhukselle vankila, jossa ei pärjää enää yksin, mutta jossa pitää silti viettää koko valveillaoloaika pääsemättä käymään edes ulkona. Iäkkäillä naisilla on suurin riski ajautua pitkittyneeseen köyhyyteen. Miehillä on puolestaan naisia suurempi riski ajautua päihteiden ongelmakäyttäjäksi tai joutua asunnottomaksi.

Myös lasten hankkiminen ja sitä seuraava avioero lisäävät syrjäytymisriskiä, koska yksinhuoltajaperheiden köyhyys on huomattavasti yleisempää kuin kahden huoltajan perheillä. Avioero lisää myös riskiä joutua asunnottomaksi.

Seurauksia

Syrjäytyneillä on usein muita ihmisryhmiä huonommat mahdollisuudet hankkia lääkkeitä ja laadukkaita terveydenhoitopalveluja tai syödä terveellisesti. Syrjäytyneiden keskimääräinen elinajanodote onkin pienempi kuin muulla väestöllä.

Syrjäytynyt ihminen saattaa menettää luottamuksen yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Taloudellisesti syrjäytyneillä onkin muuta väestöä huomattavasti heikompi usko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen. Syrjäytyminen saattaa aiheuttaa yksilölle myös toivottomuutta, katkeruutta, motivaation laskua, itsetunnon heikkenemistä tai muunlaista henkistä pahoinvointia. Myös halu vastuun kantamiseen ja itsestään huolehtimiseen voi heiketä. Liverpoolin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että taloudellinen syrjäytyminen lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin lapsilla 40 prosenttia ja äideillä 44 prosenttia.

Syrjäytyminen saattaa johtaa etenkin miehillä vaikeuksiin löytää kumppania taikka muunlaisiin ihmissuhdeongelmiin. Syrjäytyminen saattaa johtaa myös päihdeongelmiin tai pahentaa entisiä. Myös rikollisuus on keskimääräistä yleisempää syrjäytyneiden keskuudessa.

Sisäasiainministeriön vuonna 2010 asettama alueellisen turvallisuusyhteistyön työryhmä arvioi syrjäytymisen olevan yksi Suomen turvallisuuden keskeisiä riskitekijöitä[15].

Pekka Tiainen ja Kari Hietala ovat esittäneet vuonna 1994 artikkelisarjassaan, että joidenkin sosiaalisesta syrjäytymisestä on etua muille. Heidän mukaansa muutaman kymmenen tuhannen henkilön poistuminen työmarkkinoilta parantaa 1990-luvun alun laman työmarkkinatasapainoa eli auttaa laman työpoliittisessa ongelmassa.

Historiaa

kuin 1990-luvun alussa." Lainaus päättyy.

Miten minusta tuli syrjäänvetäytyjä?

Kutsun itseäni syrjäänvetäytyjäksi, enkä pane pahakseni, jos minua kutsutaan erakoksi. Sellaiseksi pyrinkin. Olen tehnyt sitä tietoisesti ja omasta vapaasta tahdostani jo vuosia. Oikeastaan olen aina ollut erakkosielu. Se on elämänmuoto, jonka olen kokenut aina omakseni, vaikka minulla ei siihen paljon mahdollisuuksia tai edellytyksiä ollut olevinaankaan nuorempana. Mutta nyt koen sen sopivan minulle parhaiten. Lapseni on kasvanut aikuiseksi ja elää omillaan. Olen elänyt jo useamman vuoden yksin. Olen aina viihtynyt omassa seurassani, ilman että minun tarvitsisi jakaa huomiotani muille. Itse asiassa, vetäytyminen omaan yksityisyyteeni on paras olotila, josta nautin, kun saavun kotiin työpäivän päätteeksi ja suljen kotioven perässäni. Saan päivittäin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä, nähdä eripuraa ja toksista ilmapiiriä niin työelämässä, kuin muussakin arjessa. Vain avaamalla päivittäiset uutisannit sosiaalisessa mediassaa kertoo jatkuvalla vyöryllä sodista. rikollisuuksista ja epäkohdista, jotka mädättävät ihmiskuntaa ja maapalloamme. Usein jätän avaamatta tv:n ja oikeastaan harvoin edes katson sitä. Voin olla hiljaa ajatuksieni kanssa, ilman, että minun tarvitsee puhua kenenkään kanssa. Ajattelen paljon ja rakastan luovuutta, jota minussa riittää aina vaan ja jota voin halutessani kehittää. 

TAUSTAA...

Ihmissuhteissa, niissäkin, joiden tulisi olla luonnostaan läheisiä, olen joutunut usein pettymään niin lapsuus-, kuin aikuisiälläkin. Koetut pettymykset, luottamuksen menettämiset, hylätyksi tulemisen tunteet, vastoinkäymiset, hyväksikäytöt, henkisen väkivallan sietäminen  ja petokset eri muodoissaan,  ovat olleet omiaan kasvattamaan  juopaa itseni ja muun "maailman" välille. Kun omanarvon tunnetta latistetaan maanrakoon koko lapsuus- ja varhaisnuoruuden ajan, herätti se minussa aikoinaan totaalisen kapina- ja kostohengen. Teinivuosina, omaa paikkaani- ja identiteettiä etsiessäni, sain aikaan enemmän vaikeuksia itselleni ja "hiustenrepimistä päästä" muille, sen sijaan, että olisin vain hyväksynyt itseni, sellaisena kuin olen. Kasvuolosuhteet ja ympäristö muovaavat jokaista ihmistä ja luovat lähtökohdat omaan persoonallisuuteen. Toisaalta, "ei varaskaan synny varkaana," vaan jokainen mieleltään normaali ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä itse tai muuttaa elämässään asioita, jotka eivät enää palvele häntä. Kutsunkin tällaista "oman itsensä" tai "oman elämän päivittämistä." Se, miten kukin sen tekee, on hänen oma asiansa.

Minut luokiteltiin MBD-oireiseksi lapseksi, joka vanhakantaisuudessa on terminä jo poistettu, mutta joka nykyään tunnetaan ADHD:na. Vasta aikuisiällä todettu erityisherkkyys- ja aistiyliherkkyys on ollut "lisämauste" tai ADHD:n sivuoire päivittäisessä elämässäni, joka on aiheuttanut itselleni toisinaan hämmennystä, vaikeita tilanteita, mutta samalla monissa yhteyksissä ovat olleet itselleni suuri voimavara. Kaikista kokemistani asioista, jaksan yhä ihmetellä, kuinka en ole menettänyt mielenterveyttäni, niin, että sitä olisi tarvinnut hoitaa tai lääkitä. En ole hukuttanut huoliani ja murheitani alkoholiin, huumeisiin tai pillereihin, niin kuin monille valitettavasti käy. Sen sijaan, omaan rauhaani sulkeutuminen, luoviin asioihin keskittymiseen tai luontoon menemisellä ovat olleet itselleniparhaimmat keinot purkaa ahdistustani ja pahaa oloani. Musiikin ja tarinoiden kuuntelu on ollut minulle aina tärkeää. Vetäytyminen omiin oloihini, on minulle eheyttävää, sillä silloin pääsen käsittelemään asioitani syvällisesti itseni kanssa. Iän tuoma tieto sekä oman fyysisten rajallisuuden - sekä myös eliniän rajallisuuden tajuaminen, auttaa asettamaan asiat omille paikoilleen. Oman itsensä kanssa vietetty "laatuaika," auttaa myös keksimään luovia keinoja sekä ratkaisuja päivittäisten asioiden hoidossa sekä tekemään suunnitelmia eteenpäin.

Monien muiden tavoin olen pettynyt päättäjiin ja heidän luomiinsa hallintoihin ja järjestelmiin, jotka ovat johtaneet yhteiskuntien jakaumiin ja epätasa-arvoisuuteen. Karsastan uskontoja ja kultteja jotka määrittelevät jumaliensa ja gurujensa nimeen, minkälaisia heidän jäsenensä tulisi olla, jotta heidän päämiehet ja jumaluutensa hyväksyisivät heidät tai ihmiset yleensä kelvoiksi tai epäkelvoiksi. Uskonnoissa minua kuvottaa niiden päämiesten ja edustajiensa tekopyhyys ja pahat teot, joita historiakin on osoittanut todeksi. Inhoan diktatuuria, hirmuvaltaa, josta on lyhyt matka ahdistukseen, sekasortoon ja useissa tapauksissa vallankumouksiin. 

Kavahdan ihmisten sokeutta nähdä ja tajuta kannattamiensa edustajiensa ja päämiestensä väärää hallitsemistapaa ja vallanhimoa, jotka ovat useimmissa valtioissa tuhonneet kansalaistensa hyvinvoinnin ja perusoikeudet ja joiden toimesta tuhotaan muita kansoja yrittäen ulottaa valtaansa myös muihin alueisiin. Toisaalta, näin ruohonjuuritasolla törmää usein ihmistyyppeihin, jotka tuon tuostakin kohdatessaan kyvyttämyyttä handlata omaa elämäänsä, alkavat keskittää pakonomaisesti huomionsa muiden hallitsemiseen ja arvostelemiseen. "Hajota ja hallitse"-periaate on kuljettanut ihmisiä, niin pieniä kuin suuriakin "sieluja" ajasta ja kaudesta toiseen. Jos kaikkia hirmuhallitsijoita yhdistäisi jokin väri, lienee se punainen, oikein verenpunainen.

 Kun puhutaan vapaasta tahdosta, individualismista ja ihmisten oikeuksista, on totuus usein niiden toteutumissa kaikkea muuta.  Individulaismia, jota on myös käytetty väärin, loukkaamalla muita sanoin ja teoin, sen sijaan, että kyettäisiin elämään sekaantumatta toisten asioihin, maan tapoihin tai kunnioittaen toisten yksityisyyttä, on aiheuttanut monia kansallisia konflikteja. Jopa, nimeltämainitsemattomat "muka hyvää" tarkoittavat järjestöt ja liikkeet saavat vähintäänkin huuhaa-leiman otsaansa sekä muiden ihmisten närkästyksen ja suivaantumisen järjettömille tempauksilleen, joista ei ole ole loppupeleissä mitään hyötyä, vaan niillä aiheutetaan sekasortoa, häiriötä ja suoranaista kansalaistottelemattomuutta. Toimittajien haastatellessa näitä "supersankareita" tv-uutisissa, saivat ne minussa aikaan syvän myötähäpeän, tämän liikkeen eustajien puolesta. Heidän komenttinsa ja vastauksensa olivat vähintään, kuin onttopäisten liibalaabaa, jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Kun nyt joku haluaa irrottaa itsensä kaikesta edellämainitusta, jota "normaaliksi elämäksi" kutsutaan, olivatpa syyt mitkä kelläkin syrjäänvetäytyjällä tai erakolla tahansa, ja jos ihminen tekee sen vapaaehtoisesti, se on oma tietoisesti tehty valinta, joka ei pitäisi kuulua kenellekään. Itse joudun käyttämään vielä julkisia palveluja terveyden suhteellisessa ylläpitämisessä ja hoidossa. Joudun käymään ansiotyössä vielä toistaiseksi, kun raha ei kasva puissa eikä pensaissa. Kauppareissut ja muut asiat hoituvat yhtälailla siinä sivussa, kun on "kumijalat" alla. Joudun työssäni valitettavasti kohtaamaan myös niitä ikäviäkin tyyppejä, ottamaan toisinaan sontaa niskaani ja kuuntelemaan muidenkin murheita ja "ketutuksia." Jaksan tehdä sitä toistaiseksi, toisenlaiset tavoitteeni silmämäärinäni, johon ei kuulu enää nykyinen työni, ei nykyinen asuntoni, eikä paikka, jossa nyt elän. Minun ei tarvitse olla suorittaja ja tehdä asioita, joista en pidä ja jotka kuormittavat minua. Minun ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aina odottavat minulta jotain ja pitävät minua itsestään selvyytenä. Eikä minun tarvitse tehdä enää mitään sellaista, johon en koskaan ennen ole osannut sanoa EI! Haluan olla erllainen.

Irtolaisuudesta on paljon myös puhuttu, mutta onko irtolainen sama kuin erakko tai syrjäänvetäytynyt tai erakko?

IRTOLAISUUS, MITÄ SE ON?

"Irtolaisuus tarkoittaa sosiaalista tilannetta, jossa henkilöiltä (irtolaisilta) puuttuu kiinteä asuinpaikka ja mahdollisuus säännölliseen toimeentuloon. Irtolaisuuden kriteerinä on voitu aiemmin pitää myös niin sanotun laillisen suojelun puuttumista eli sitä, ettei maata tai itsenäistä elinkeinoa vailla olevalla henkilöllä ollut myöskään työnantajaa, joka vastasi hänestä yhteiskunnalle. Irtolaisuutta kehittyy tilanteissa, joissa osa yhteisön jäsenistä menettää toimeentulonsa ja joutuu luopumaan vakituisesta asuinpaikastaan. Maatalousyhteiskunnassa kato ja teollisen yhteiskunnan lama voivat synnyttää irtolaisuutta, samoin mielenterveyden ongelmat sekä päihderiippuvuudet. Irtolaisuutta on pidetty yhteiskunnallisena ongelmana muun muassa siksi, että siihen katsottiin liittyvän köyhyyttä ja rikollisuutta ja myös siksi, että se merkitsi tietyn väestöryhmän olemista ainakin osittain yhteiskunnallisen vallankäytön ulkopuolella." Lainaus päättyy.

Keitä ovat nykyajan irtolaiset, ovat he myös erakkoja, syrjääntyneitä tai syrjäänvetäytyviä? Suomessa irtolaislaki poistettiin vasta 1986.Kun Euroopan unioni teki päätöksen rahan, työvoiman ja vapaan liikkuvuuden myöntämiseksi, räjähti paletti käsiin. Etelä-euroopan Eu-maat, kuten Italia, Espanja, Kreikka ovat olleet kaaoksessa vastaanottaessaan satojatuhansia pakolaisia ja maahanmuuttajia, jotka valtaosin pyrkivät keski- ja pohjois-eurooppaan. Vaikka tietyt poliittiset ryhmittymät vaativat pakkopalauttaista, ei ole olemassa sopimuksia palauttamis-proseduureista, kun ei voi tietää mihin heitä lähettää, koska tietyt maat eivät ota vastaan pakolaisia.

Näin ollen paperittomia sekä paperillisia, jotka vapaan liikkumisen suomin turvin ja oikeuksin luetaan irtolaisiksi. Puhutaan todellisesta ongelmasta joka kasvaa koko ajan. Meille tutuiksi ovat tullut näky jo 2000 luvulla maahamme tulleista keski-euroopan romaneista, jotka kerjäten notkuivat isojen kauppakeskusten edustoilla, tai jotka pysäyttelivät autoja milloin minkäkin tekosyyn varjolla ja ryöstivät kuskin tai muut ajoneuvossa matkustavat. Itse törmäsin tähän ilmiöön jopa Norjassa 2011, jossa yön tunteina ajelimme vuoristolla ystäväni kanssa. Paikassa, jossa ei olettaisi näkevänsä ristinsielua, meidät yllättikin kolmen miehen ryhmä autoineen, jotka yrittivät huitoen pysäyttää meidät. Kun emme pysähtyneet, lähtivät he peräämme. Jotenkin saimme karaistettua heidät jossain vaiheessa kintereiltämme. Tämän päivän irtolaisuutta ohjailee taustalla usein järjestäytynyt rikollisuus. Voimme siis hyvin erottaa irtolaiset erakoista ja syrjäänvetäytyvistä.

VAPAA SIELU VAPAASSA RUUMISSA

Vapauden määritelmä on lyhykäisyydessään  tämä: Vapaus tarkoittaa mahdollisuutta tehdä tai saavuttaa jotain ilman rajoitteita, jotka estäisivät sen. Vapauden rajoitteet voivat olla esimerkiksi paikkoja, juridisista tai terveydellisistä syistä johtuvia rajoituksia tai muiden toimijoiden väliintuloja.

Meille arkielämässä kenties lähemmin tutuiksi muodostuneet termistöt ovat mm.  sananvapaus, yksilönvapaus, vapaatahto ja hoitotahto, vain muutamia mainitakseni. Kun puhutaan ihmisoikeuksista, joihin myös yksilönvapaus olennaisesti yhdistetään, julistettin se Ihmisoikeiuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneiden kansakuntien kolmannessa yleikokouksessa hyväksymässään oikeuksien julistuksessa, 10. joulukuuta 1948. Se kokosi ensimmäistä kertaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan universaaleja ja kaikille kuuluvia. Kuitenkaan, ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ei ole valtioita oikeudellisesti velvoittava asiakirja. Sen poliittinen ja moraalinen vaikutusvalta on kuitenkin huomattavan suuri. Julistus on myös toiminut YK:n myöhemmän ihmisoikeustyön perustana, mukaan lukien kaikki YK:n piirissä solmitut ihmisoikeussopimukset.

Yksilönvapaus viittaa siihen, mitä ihmiset saavat tehdä sekä, mitä ihmisille saa tehdä. Yksilönvapauden puolustajien mukaan jokaisella yksilöllä on vapaus toimia halunsa mukaan niin kauan kun hän ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Yksilönvapautta maksimoivia aatteita ovat libertarismi ja anarkismi. Yksilönvapaus liittyy individualismiin eli yksilökeskeisyyteen kollektivismin sijaan, jossa yksilö alistetaan yhteisön tahdolle. Kaikki järjestäytyneet yhteiskunnat, jotka ovat muodostaneet valtion, rajoittavat yksilönvapautta. Vaikka valtiot joiltakin osin rajoittavatkin yksilönvapautta, eivät ne voi rajoittaa tapaamme elää haluamallamme tavalla. Olemme siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että elämme suht vapaassa valtiossa, jossa mielestäni tuetaan välillä turhankin kanssa suvaitsevuutta asioissa, jotka ovat aiheuttaneet eripuraa ja vakaviakin uhkia sekä konflikteja maassamme, vaikkakin enemmän myös muissa pohjois- ja keskieuroopan maissa. Maassa maan tavalla, se oma mottoni.

Vaikka koen byrokratiamme toisinaan kovinkin jäyhäksi, en nouse barrikaadeillle mielipiteitäni huutamaan, vaikka joskus siihen tuntuisi olevan aihetta. Voin käyttää sananvapauttani esimerkiksi omilla blogisivuillani, se on minun oikeuteni. Äänioikeuttani en ole koskaan käyttänyt, enkä tule koskaan sitä käyttämään. Koen, että en halua osallistua epätäydellisten ihmisten asettamista valtaan, korkeaan palkkaan ja lupaustensa takaisinvetämiseen. Tämäkin on oma kannanottoni yhteiskuntamme asioiden hoitoon ja minulla on oikeus mielestäni valittaa, jos siihen aihetta on. Maksan osani tämän valtion pohjattomaan kaivoon verojen muodossa ja noudatan lakia, se riittää minulle ja sen pitäisi riittää muillekin. Kun puhun omasta, minulle suodusta yksilönvapaudestani, on  äänioikeuden käyttämättä jättämiseni  yksi osa sitä. Koen, että tänä päivänä joudun useampien muiden tavoin vaatimaan ja tekemään helkkaristi töitä oikeuksieni eteen, kuten terveyspalvelujen ja oikeanlaisen terveydenhoidon saamisen eteen. Toki, jos olisin ollut Rockefeller ja olisin kyennyt maksamaan yksityisen kautta kalliit tutkimukset ja hoidot, väitän, että terveystilanteeni- ja sen myötä hyvnvointini olisi tänä päivänä tyystin toinen. Lähes 30 vuotinen, hoitamatta jätetty sairauteni on tehnyt paljon tuhoa kehossani ja jokainen kipu, vaiva tai jonkin kehon osan vajaatoiminta muistuttaa asiasta minua päivittäin enemmän ja vähemmän.

Tyytymättömyyteni syyt tällä hetkellä...

Jos olisin kokenut kaikki leikkaukset ja vaivani 1970 luvulla, olisi minulle myönnetty sairaseläkettä jo moneen kertaan. Nyt on tilanne täysin toinen. Kun ei aina nuorempia löydy tai ei heitä kaikkia saa syrjäytymisen vuoski työmarkkinoille, vaikka kuinka yrittäisiin saada tukia ja apua heidän elämänsä tason kohentamiseen, on meidän ikääntyvien ja sairaidenkin selkänahasta revittävä se jaksaminen ja maksaminen työelämässä. Ikäni töitä tehneenä, lainkuuliaisen veronmaksajana ja päätöksiin tyytymättömänä kansalaisena koen oikeudekseni valittaa, siihen ei minun äänestämättä jättäminen vaikuta hevoinhuitinhumpan vertaa. Jos äänestämisellä olisi koskaan mitään konkreettista ja viisaita - pysyviä päätöksiä saatu aikaan, ei kellään olisi mitään aihetta valittaa epäkohdista ja asioidenhan pitäisi tällöin olla vallan fantsusti. Eikö ihmisten pahoinvointi, tyytymättömyys ja maamme/maailman jatkuvasti paheneva kaaoksellinen tila ole ollut omiaan todistamaan, että yksikään kansalaisten valitsema edustaja ei ole saanut kertakaikkisen pysyviä ratkaisuja aikaiseksi, kun joukossa on muita puupäitä, jotka teilaavat ajamillaan päätöksillään kaiken alleen. 

Ja, vaikka kuinka vaalien alla luvataan yhtä- ja toista, mutta siinä vaiheessa, kun ehdokas on valittu ja työpaikka on taattu mukavilla eduilla ja suurilla tuloilla, ollaankin täysin hampaattomia lupaamien asioiden eteenpäin viemisessä. Ihmettelen, kuinka ihmiset ovat niin sokeita kaikelle tälle. Äänestäminen on mielestäni vain rutiini, siinä, missä joulun tai pääsiäisen viettäminenkin. Näistäkin edellämainituista aiheista kirjoittaneena, on verenpaineeni kohonnut entisestään ja huomaan, että sairaana ja huonovointisena asiat saavat mielessäni enemmän mustia ja paksuja pilviä, joita koitan sanasäilälläni puhkoa rikki. Vähän tämäkin avautuminen helpotti, sen myönnän. :)

Vaikka puutteellisesta terveydestä en voi kokea enää vapautta, voin ja haluan kokea vapautta toteuttamalla itseäni, tekemällä sitä, mitä vielä pystyn ja rakastan. Haluan olla oman itseni herra päästämällä irti kaikesta siteistä, ihmissuhteista, tilanteista ja asioista, jotka eivät palvele minua, eivätkä ole hyväksi minulle. Koen, että pelkästään ihmiset saavat aikaan epäharmoniaa aikaiseksi maailmassa ja usein sanonkin, että jos eläisin paikassa, jossa ei olisi ihmisiä, puuttuisi minusta kaikki ne pahat ominaisuudet, joita ihmisissä yleensä nousee esiin, kun ollaan enemmän tai vähemmän toisten kanssa. Ei olisi olemassa vihaa, kaunaa, mustasukkaisuutta, petosta, hylkäämistä, saivartelua, manipulointia, ilkeyttä, rikollisuutta, eikä mitään sellaisia pahoja asioita ja arvoja, jotka tuntuvat vievät voiton kaikesta hyvästäkin. Viihdyn enemmän eläinten kanssa, koska niiltä puuttuu kaikki ne vahingolliset vaikuttimet, joita ihmiset omaavat ja joilla he saavat ainoastaan tuhoa ja vahinkoa aikaan toisissa ihmisissä, eläimissä, luonnossa koko maapallolla. 

Ja, niinkuin tässä ei olisi kaikki. Yli 60 vuoden aikana on avaruuteen lähetetty kokeellisia laitemalleja, raketteja ja satelliitteja, jotka harvoin palaa enää takaisin ilmakehäämme. Tämä on ollut omiaan aiheuttamaan melkoisen avaruusjäte-ongelman jo pelkästään kiertoradallamme. On arvioitu, että avaruudessa leijuu lähes 6000 tonnia avaruusromua, jotka koostuvat pääosin vanhoista sateliiteistä, kantoraketin osista, törmäyksissä muodostuneista kappaleista sekä työkaluista- ja avaruusalusten roskista. Ihminen on yksin kaiken tämänkin saastemäärän takana. Jos maailmankaikkeudessa hypoteettisesti olisi muuta älyllisiä elämänmuotoja, häpeäisin heidän edessään edustavani ihmiskuntaa.

En edes halua sopeutua ihmis-yhteiskunnan ja sen luoman maailmanjärjestelmän muottiin, jonka avuilla se väittää olevansa "muka jumalankuva," ja on viemässä maapalloamme, samalla itsensä kovaa vauhtia tuhoon! Ihminen ei osaa hallita toisia ihmisä, eikä edes kykene siihen menestyksekkäästi, sen on historia osoittanut toistamiseen.

MAAILMAN JA YHTEISKUNNAN ALATI MUUTTUVAT PAINEET...

Maailman rynnistäessä kaikessa hektisyydessä eteenpäin, tuntuu usein, etten tahdo pysyä perässä. Uudet trendit, paineet ikääntymisestä, ulkonäön ja nuoruuden sairaaloisessa tavoittelussa ja ihannoinnissa, kalliiden hyödykkeiden ja uusimpien merkkilaitteiden hankintapaineista on tullut ennemmin sääntö kuin poikkeus. Sosiaalinen elämä on kokenut totaalisen luhistumisen ja monet arvot ja periaatteet, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten rikastuttivat ja loivat tukevan pohjan arvomaailmaamme, ovat nyt haihtuneet historian syvään hautaan. Ahkerilla ihmisillä päivät täyttyvät työssä ja kotona multitaskaamalla. Kaksijakoinen totuus on myös se, että 50+ ikäiset ovat työmarkkinoilla pohjasakkaa ja jo työelämässä olleiden eläkeikää on nostettu ja suunnitellaan vielä nostettavan, vaikka terveys ja jaksaminen on aivan jotain muuta. Juuri eläkkeille päästyään, moni ehtii heittää jo veivinsä, ennen kuin ovat edes ensimmäistä eläkettä pystyneet tililtään nostamaan. Paineita puskee joka suunnalta ja elämä tässä järjestelmässä tuntuu kovin ahdistavalta.

Vuorokaudessa ei meinaa monilta ruuhkavuosi-vanhemmilta tunnit piisata, kun kaiken työn ja arkihössöttysten lisäksi ovat vuorossa omat sekä lasten harrastukset. Vähän laiskemmilla päivät ja yöt kuluvat netti- ja pelimaailmassa hörräten ja kaikkia riivaa helvetillinen univaje. Alaikäiset sanelevat ehtoja kotona ja aikuiset tuntuvat sälyttävän vastuun ja kasvattamisen opettajille, jotka ovat auktoriteetin puutteessa täysin hampaattomia. Pikku pilteille ja teineille, kun ei saa enää asettaa rajoja, saati kurittaa edes sanoin. Pinnallisuus, kaupallisuus ja hektisyys pyörittävät kaikkea yhteiskuntamme rattaita ja osa-alueita. Itse seuraessani alle kolmekymppisiä, en puhu edes eri "aaltopituuksista," vaan koen olevani täysin eri galaksista. Tämä maailma on muuttunut pelkästään jo elinaikanani täysin vieraaksi ja mielestäni mielenvikaiseksi, olkoonkin, että minulle hoetaan, että onhan sentään tiede ja lääketiede ja muu "Diibadaaba" mennyt huimaa vauhtia eteenpäin. Niin, no entä sitten?? Niidenkin eteenpäin viemisessä on kidutettu epä-eettisesti pieniä ja suuria eläimiä. Samoin, kuin muinoin puolustuskyvyttömille, olivat he sitten vajaavaisa, sairaita tai etnisesti erillaisia, toteutettiin mitä hirveimpiä toimenpiteitä, ilman puudutuksia tai nukutuksia. Edes eläimet eivät ole tietoisesti yhtä julmia, kuin mitä ihminen voi raaimmillaan olla. Tiede käyttää yhä eläinkokeissaan erittäin tuskallisia menetelmiä eläinparoille.

Jako yhteiskuntaluokkien välillä kasvaa kasvamistaan. Kaikista yrityksistä huolimatta saasteet, liikakansoitus, vihanpito, sodat, huumeet, rikollisuus, terrorismi, raiskaukset, jne., jne. paisuvat paisumistaan eikä niihin ei ole loppua näköpiirissäkään. Onko ihme, jos joku haluaa eristäytyä kaikesta tällaisesta elämästä? Nytkö pitäisi vielä ulottaa kaikki tämä paska Marsiin, joka suunnitellaan miehitettävän, kun maa planeettamme ei riitä enää kaaoksen temmellyskentäksi? Muistan oman isovanhempieni kritisoivan maamme politiikkaa ja maailman tilaa, iltauutisia katsellessaan, eikä niistä ajoista ole maailmamme ainakaan parantunut, olkoonkin vaikka minkälaiset alat ja systeemit ovat kehittyneet ja menneet eteenpäin. Ihmisten yleinen pahoinvointi, stressi ja mielenterveysongelmat kasautuvat yhä pahempina uusissa sukupolvissa, joten "eipä mitään uutta auringon alla."

Kieleemmekin on tullut niin paljon uusia sanoja, vierasperäisiä sanontoja ja termejä, joika liitetään mitä erikummallisimpiin toimintoihin tai normi arkeen. Ghostaaminen, cansceloiminen, deittaaminen, dissaaminen,  eeppinen boomeri-momentti, villifoodi, överi, unipussi, mikroilme, drag, genre, ignoroida ja resilienssi, narratiivi, clousaaminen, vain muutama termi mainitakseni. Myönnän itse olevani välillä aivan "pihalla" mokomien sanairviöiden kanssa. Ihmisetkin ovat yleisesti muuttuneet aivan omituisiksi. Tunnen usein olevani ulkopuolinen  yhteiskunnasta, jonka jäsen kuitenkin olen.  Onnekseni minulla on valinnan vapaus irtautua kaikesta siitä, jota en koe palvelevan minua. Minun ei tarvitse samaistua massaan, olla samaa mieltä tai hyväksyä asioita, jotka sotivat omaa minäkuvaani- maailmaani vastaan. Ymmärrän hyvin yhteiskunnasta erakoituneita tai syrjäänvetäytyviä ihmisiä. Olen yksi heistä. Kutsunkin itseäni blogi-sivustoni teemaa mukaille "vierailijaksi ajassa ja avaruudessa". Olen vieraana täällä, kunnes aika minut jättää. Naturalistina en usko yliluonnolliseen tai tuonpuoleiseen kuolemani jälkeen, vaan nyt olisi kyettävä elämään jotenkin tässä maailmassa, kun muuta elämää ei kuoleman jälkeen ole. Inhoan jopa edesmenneestä omaisista puhuttaessa, että "siellä isä tai äiti nyt katselee pilven reunalta,"kun oman ymmärrykseni mukaan vainaja on muuttunut mullaksi tai tuhkaksi, eikä pilvenreunalla stalkkavaksi yli-olennoksi.

Koska olemme koodeja valtiomme henkilöjärjestelmässä ja omaamme täyden vapauden liittyen perusoikeuksiimme, jää kaikki muu enemmän ja vähemmän asetettujen lakien ja säädösten sekä muun yhteiskuntajärjestelmän vallan alle. Emme omista itseämme, emmekä kaikissa tapauksissa pysty elämään täysin eristyksissä julkisten palvelujen ulottumattomissa. Ja vaikka voisimme yrittää sitä, on meidän kintereillämme viimeistään verottaja, joka vaatii selvitystä, kuinka tulemme toimeen, jollemme olemme tulorekisterissä tai yhteiskunta tuen piirissä. Aina meidän pitäisi tehdä "tiliä" itsestämme yhteiskuntajärjestelmäämme. Että se siitä totaalisesta yksilövapaudesta...

Lopuksi...

Yksinäisyys koetaan useimmiten raskaana, tuskallisena ja raastavana. Yksinäisyyttä on sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalinen yksinäisyys johtuu sosiaalisen verkoston puutteesta tai siitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään.

Juuri tuo kuulumattomuuden tunne mihinkään ryhmään saa samaistuspintaa minussa, mutta en koe sitä enää negatiivisena asiana, toisin, kuin nuorena, vaan nykyään koen sen täydellisen positiivisena.

Olen hyväksynyt, että olen erillainen, omanlainen, omassa maailmassa elävä. Koenkin tämän nykyisen maailman minulle kovin vieraaksi ja usein tuntuukin, etten halua olla osa sitä. Se loittonee minusta ja olen tenemmän kuin valmis eristäytymään siitä.

Lukiessasi blogini muita artikkeleita, tulet hyvin helposti huomaamaan, mitkä ovat syyt, jotka ovat olleet omiaan erottamaan itseni tästä "maailmasta," ihmisistä, hierarkioista, odotuksista ja niiden luomista paineista.

Sanotaan, että ei ole elämää, jos ei ole unelmia. Niitä kohti tässä tempoillaan. Ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Tässäpä oli mietteeni tällä kertaa täältä vällyjen välistä ja Buranan voimalla, käytettyjen nessu-paperitollojen seasta. Olo on yhä tukkoinen, mutta kuume jo hellittänyt lämpöilyksi.. Voipuneempana huomista kohti. Näihin aatoksiin ja tunnelmiin...

Hyvää viikonjatkoa.... 

-Roya-