"Luulo ei ole tiedon väärtti"-sanoo vanha suomalainen sananlasku.

Samalla, kun koitan lisätä tiedon määrää itsessäni, on minun ensin opittava ymmärtämään sitä, muuten se ei hyödytä minua, eikä sillä ole minulle mitään merkitystä tai vaikutusta. Se, että luulen jostain jotakin, tai luulen tietäväni, ei takaa, onko minulla tarkkaa tietoa asiasta, tai olenko ymmärtänyt sen oikein.
Mistä sitten saamme ymmärrystä, jotta voimme sisäistää ymmärrystä vaativan asian niin, että meille muodostuisi siitä tieto? Menipäs nyt hiusten halkomiseksi..

Otetaanpa esimerkki: Oletetaan, että menet pitkään jatkuneiden oireiden perusteella lääkärille. Kerrot hänelle oireistasi ja lääkäri tutkii sinut, sekä tekee tarkempia lisäkysymyksiä. Koska oireesi saattavat liittyä moniin eri sairauden- tai taudin kuviin, haluaa lääkäri todennäköisesti saada lisää tietoa, jotta voidaan pois-sulkea joitakin epäilyjä sairauden määrittämisessä. Hän lähettää sinut erilaisiin kokeisiin- ja jos hänellä saattaisi olla epäilys jostain sairaudesta ja haluaa saada siitä varman tiedon, saat todennäköisesti lähetteen erikoislääkärin vastaanotolle. 

Erikoistunut lääkäri tutkii sinut myös ja lähettää tarvittaessa jatkotutkimuksiin, jotta oikea diagnoosi saadaan sairaudestasi. Joudutaan myös hakemaan sopivaa lääkitystä- ja lääkeannostusta, joita saatat tarvita. Mikäli sairautesi on krooninen tai vakava, pyritään jatkotoimenpiteistä huolehtimaan niin, että sinulla olisi paras mahdollinen elämänlaatu sairaudestasi huolimatta.

Tässä asioiden- ja tiedon ymmärtämisellä, sekä viisailla päättelykyvyillä on ratkaiseva rooli, jotta päästään järkevään lopputulokseen. Mikäli lääkäri olisi tehnyt päätöksen vain luulon, mutu-tuntumaan, tai oman puutteellisen ymmärryksen varassa, ilman tarvittavia jatkotutkimuksia, olisi seuraukset saattaneet olla kohtalokkaat, mikäli kyseessä olisi ollut vakava sairaus.

Aivojen kapasiteetti?

Vuonna 2015 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan ihmisaivojen kapasiteetti on verrattavissa noin tietokoneen 1 petatavun tallennustilaan. Tämä olisi kymmenen kertaa aiempaa arvioitua suurempi. Huomattava osa aivojen kapasiteetista on käytössä koko ajan.Suuren osan tarvitsemastaan energiasta aivot kuluttavat hermosoluja jatkuvaan keskinäiseen viestintään.

Yksinkertaisetkin toiminnot, kuten lattialle pudonneiden avainten nostaminen, vaatii yhteistyötä laajalta verkostolta, jota tarvitaan esimerkiksi näkö- ja tuntoaistimusten käsittelyyn, kehon asentojen havaitsemiseen ja kehon liikkeiden ohjelmointiin. Käytämme siis lähes koko aivojamme joka päivä. Koska aivojen kapasiteetti ei riitä valveen aikana kaikkeen, osa toiminnoista tapahtuu myös nukkuessamme.

 Havaitsemme ympäröivää maailmaa kaiken aikaa ja aivomme ovat käytännössä hereillä 24/7. Aivojemme muistikapasiteetti on myös huikea. Muistitaito on myös yksi osoitus siitä. Olet ehkä kuullut sanonnan: "Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa."

Voiko aivoja kehittää?

Vastaus on kyllä! Ja, tässä otetaankin sitten lisää aivokapasiteettiä kehiin. Aivoja kehittää kaikki, mikä vaatii oppimista, luovuutta ja henkistä ponnistelua. - Aivot eivät kulu käytössä, päinvastoin. Mitä enemmän aivot joutuvat tekemään töitä, sitä tehokkaammin ne toimivat. Aivoja voidaan myös treenata. Mitä useampia kieliä osaat, sitä helpommin opit taas uuden. Tai, mitä paremmin sinulla on esim. matematiikan tai fysiikan alkeet hallussasi, monimutkaisempien yhtälöiden oppiminenkin on helpompaa, asiantuntijat muistuttavat. Tiedon nälällä ja viisauden janolla, kasvatat enemmän tiedon- ja viisauden määrää aivoissasi. Tiedon, viisauden ja ymmärryksen hankkimisella- ja käyttämisellä on aina hyötyä itsellesi. Toisaalta, jos joku luulee pärjäävänsä muilla avuilla, kuin käyttämällä päätään, saa minun puolesta ollakin vaikka kuinka idiootti.

Oppimisen ilo ja mielenkiinto...

Vaikka lasten ja nuorten tulisi luonnollisesti olla kiinnostuneita oppimaan uusia asioita, ihmettelen , miksi ei aina näin ole. Mikä saa lapsen mielenkiinnon siirtymään kaikkeen muuhun, kuin oppimiseen. Koulunkäynti, ainakin minun muistini mukaan oli lähinnä "suorittamista". Piti istua koulun penkillä sen muutaman tunnin päivässä, vaikka mitään ei päivästä juuri mieleen jäänyt.... Vai, jäikö? Mielenkiinto ja ajatukset ainakin minulla ADHD lapsena oli kaikessa muussa, kuin luokan edessä päpättävässä opettajassa ja opetettavassa aiheessa. Aika usein päädyin käytävän puolelle tai luokan nurkkaan, kun en osannut istua pulpetin ääressä paikoillani ja pitää suutani kiinni.

 Kiemurtelin yleensä tuolilta pulpetin alle, kuin mittarimato ja piirtelin "reppuvihkoon" opettajista pilakuvia. Jälki-istunnoissakin taisin istua enemmän paikoillani, kuin oppitunnilla kuunaan. Vielä vähemmän kiinnosti koulunkäynti murrosiässä ja arvosanat olivatkin sen mukaiset päästötodistuksessa. Enpä paljoa ylpeile peruskoulun käynnilläni, eihän niistä edes ilkeä kertoa lapsenlapsilleen, jos sellaisia joskus ilmaantuisi...

Vasta aikuisikään vartuttuani, olen ollut enemmän innostunut uusien asioiden oppimisesta, myöskin aineista, jotka aikoinaan alakoulussa eivät kiinnostaneet sitten millään.. Matematiikan, fysiikan, kemian sekä biologian olen nähnyt nyt vanhemmaksi tultua aivan uudessa valossa. Itseäni on kiehtonut astronomia, kosmologia sekä muut luonnontieteen alat ja niistä haluan oppia lisää. Jos olisin aikoinani ollut tarkkaavaisempi tunneilla, olisi päähänikin jäänyt jotain ja ehkä olisi ollut helpompaa aloittaa em. aineiden opiskelut uudestaan. Onko kaikki menetetty, onko liian myöhäistä??

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uutta. Aivotutkimus on osoittanut ihmisen kykenevän oppimaan uusia asioita ja taitoja koko elämänsä ajan...

Ystäväni, joka täytti taannoin 68 vuotta, valmistui keväällä 2022 tohtoriksi. Intensiivisellä ja päättäväisellä opiskelulla "vanhoilla päivillään", hän saavutti vihdoin unelmansa. Keskustellessani hänen kanssaan hänen tohtorin tutkinnostaan, kertoi hän, ettei hänenkään menestykset kansa- ja oppikoulussa aikoinaan olleet kovin kaksiset, eikä jatkokoulutuksiin aina nuoret tytöt hakeneet, vaan moni meni opintojen jälkeen suoraan töihin, niin myös hän. Kun lapset olivat jo lentäneet pesästä ja avioeron jälkeen ei ollut muuta kuin aikaa ja keskittyä itseensä, aloitti hän opiskelun 58 vuotiaana Helsingin yliopistolla, humanistisessa tiedekunnassa. Hänellä on hyvät edellytykset vielä 68 vuoden iässä saada itseään kiinnostava työ niin halutessaan, mutta tärkeämpänä hän piti aiheen oppimista, joka häntä oli aina kiehtonut. Hatun noston arvoinen suoritus!

Oppi ei ikää kaada!

Saamme lukea samantapaisia uutisia myös mediasta ja lehdistä, joissa monet naiset ja miehet ovat alkaneet opiskelemaan varttuneemmallakin iällä ja ovat kunnialla suorittaneet ylioppilas -sekä yliopistotutkintoja. Alla muutama uutis- ja lehtijuttu + youtube video heistä. Voit nähdä ne kopioimalla alla olevat osoitteet sivun yläreunan url.-osoitekenttään, jonka jälkeen klikkaat sitä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/muistatko-viime-kevaan-82-vuotiaan-ylioppilaan-matti-dahlbackan-tiedonjanoinen-ei-ole-vielakaan-hiljentanyt-tahtia-opiskelen-hepreaa/7429982#gs.dsqbcd

https://yle.fi/uutiset/3-9179187
https://www.youtube.com/watch?v=KPNEq_aJ3H0

Vaikka et koulunpenkille ehkä takaisin menisikään, voit hankkia tietoa helposti monista eri lähteistä. Kielten opiskelu on myös kovin suosittua, moni ikäihminen on tarttunut myös tarjolla oleviin kielikursseihin. Tiesitkö, että suomalaisista, useampaa, kuin kahta kieltä,iältään 18-78 vuotiaista puhuu n. 76%. Se on paljon se. Se kertoo myös hyvästä koulutus- ja kurssitasosta, jota meillä suomessa on. 

Myös monet harrastukset ja haasteelliset virikkeetkin antavat hyvää treeniä aivoille. Uuden oppiminen on parasta treeniä, myös - muistitreeniä aivoille. Omaan osaamiseen ja oppimiseen tulisi aina satsata. Lisäksi tiedon ja viisauden hankkiminen on mielenkiintoista ja parasta, mitä voit tehdä itsellesi.

Lisääkö tieto tuskaa?

Tuskinpa vain. Tietämättömyys sitä vastoin yleensä lisää sitä. Tiedolla on myös valtaa, siinä missä tietämättömällä sitä ei ole. Viisaudella ja tiedolla on kehitetty lukemattomia tieteenaloja, jotka ovat hyödyttäneet ihmisiä ja yhteiskuntia. Tähän kaikkeen on tarvittu ihmisaivoja, jotka ovat tehneet valtavasti työtä em. asioiden saavuttamiseksi ja eteenpäin viemiseksi.

Aivot tarvitsevat myös lepoa, vaikka ovatkin jatkuvasti toiminnassa. Riittävä ja hyvä uni, joka tarkoittaa syvää unta, tuo lepoa aivoille. Siksi hyvää unenlaatua ei turhaan korosteta , koska sillä on merkittävä vaikutus aivojen hyvinvointiin. Aivojen, jotka itseasiassa säätelevät koko elämäämme. Säännöllinen liikunta parantaa myös unta ja auttaa nukahtamaan paremmin. Unentarve on yksilöllistä.

Aivoista kannattaa siis pitää hyvää huolta. Platonin esittämä perinteinen tiedon määritelmä kuuluu "hyvin perusteltu tosi käsitys". Jotta siis esitetty väite olisi tietoa, sen on täytettävä kolme kriteeriä: 1) hyvin perusteltu, 2) tosi ja 3) uskomus. Yksikertaisesti, jotta tietoon voi luottaa ja uskoa, on se oltava totta, perustua tosiasiaan/faktaan. Tämän lisäksi sen on oltava hyvin ja loogisesti perusteltu.

Vaikka syntymästä saakka imemme tietoa, ymmärrystä ja kehitämme viisautta ympäröivästä maailmasta, ei tiedon hankkimisella ja viisaudella ole koskaan ollut epäsuotuisia vaikutuksia, vaan se on vienyt meitä eteenpäin ja kehittänyt meitä ja maailmaa. 

Jatkan siis matkaa ja koitan yhä sivistää itseäni tällä planeetalla. Ei siitä ainakaan haittaa ole...

"Oman tietämättömyytensä tajuaminen on suuri askel kohti tietoa." - Benjamin Disraeli.    Hyvää illanjatkoa...

 ❤ Roya