Sain juuri päätökseen saksalais-hollantilaisen radioastronomian- sekä astrofysiikan professorin, Heino Falcken audiokirjan "Valo pimeydessä" kuuntelun ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Olin sitä aikaisemmin "ahminut" Emeritus professorin, Esko Valtaojan sekä muiden astrofyysikkojen ja kosmologien julkaisuja sekä äänikirjoja viikkojen ajan. Tavoitteinani oli kuunnella vähintäänkin yksi äänikirja päivässä. Toki, tauotta en pystynyt julkaisuja kuuntelemaan työni ja muiden askareitteni vuoksi, mutta onnistuin kuitenkin intensiivisesti käymään päivätavoitteeni läpi. Melko hektinen ja pitkä työrupeama on vihdoin takana ja miltei kolmen viikon saldovapaat edessäpäin. Olin jo edellisenä päivänä siivonnut kotini työpäivän jälkeen, jotta voisin nauttia alkavasta vapaista puhtaassa kodissa. 

Aamulla, keittiön ikkunasta avautui kaunis syksyinen väriloisto pihapuiden ja pensaiden lehtimerestä. Öisen sateen jäljiltä, kaikki oli vielä kovin märkää ja koleaa. Kello lähentelee puolta seitsemää ja ihmettelen, miksi en nukkunut pitempään sunnuntai aamuna, kun kerrankin olisin voinut? Lämmitin puuhellan ja laitoin vaihteeksi pannukahvit tulille. Tänä aamuna pannukahvi syrjäytti suodatinkahvin ja pehmeä puulämpö syrjäytti sähköpatterit, jotka kuluttavat kallista sähköä näinä energiakriisin aikoina. Kiitos naapuriukon, Putinin. Olin varannut äänikirjahyllyyni valmiiksi Heino Falcken "Valo pimeydessä" ja laitoin sen soimaan tabletiltani. Taustalla rauhoittava ääni alkoi lukemaan tekstiä ja minä sain vihdoinkin uppoutua kahvikupin ja lämpimän hellatulen äärelle edesmenneen mummoni kiikkutuoliin.

Yhdentoista ja puolen tunnin jälkeen olin saanut kirjan päätökseen. Toki, en nyt ihan yhtätoista ja puolta tuntia istunut kiikkustuolissa, vaan sainpahan päivittäisten askareitteni lomassa kuunneltua kirjan alusta loppuun. Falcken kirjoitus antoi paljon pohtimisen aihetta. Vahva suositus myös muille lukea tai kuunnella tämä teos. Toisin, kuin aiemmista seuraamistani äänikirjoista, podcasteista ja videotallenteista astrofysiikan ja kosmologian aihe alueista, tämä puhutteli minua ehkä eniten. Professori Heino Falcken tavoin, ovat ihmiset kautta historian pohtineet erilaisia eksistentiaalisia, perimmäisiä kysymyksiä, niin elämästä kuin maailmankaikkeudesta. Tiedeyhteisöjen arvovaltaiset edustajat- ja filosofit, mukaanluettuina kreationismin puolestapuhujat ja sen vastustajat, ovat painineet näiden kysymysten parissa lähestulkoon kaikissa julkaisemissaan teoksissa, joita olen ahminut viime viikkoina.

 Viimeistään siinä vaiheessa, kun ymmärtää oman elämän rajallisuuden tai kuinka ennalta arvaamatta elämämme saattaa päättyä, nämä kysymykset nousevat esiin. Meistä jokainen on varmasti menettänyt jonkun läheisen, joka on syystä tai toisesta nukahtanut kuolemaan ennen aikojaan. Kaikella on alfansa ja omegansa, alkunsa ja loppunsa. Puhun kirjoista ja silti kuuntelen niitä enimmäkseen äänikirjojen muodossa. Syy on yksinkertaisesti siinä, että olen aina ollut huono keskittymisessä, luetun ymmärtämisessä sekä luetun tekstin sisäistämisessä, myös kirjoittamisessa. Joudun lukemaan virkkeen, joskus jopa yksinkertaisemmankin muutamaan otteeseen, jotta siinä oleva sanoma tai viesti menee perille. Tämä on ilmeisesti minun jonkinlainen "valuvirhe", yksi muiden valuvirheitteni joukossa. 

Tiedonjanoani ja itseni sivistämisessä käytän siksi mieluiten äänikirjoja ja olen iki-onnellinen, että tällaisia vaihtoehtoja on helposti ja runsaasti saatavilla. Olen myös aina rakastanut tarinoita ja voisin kuunnella niitä loputtomiin. Kuunnelmat ovat myös suosikkejani. En voi koskaan kyllästyä esimerkiksi Adam Douglasin hauskaan ja parodiseen tieteiskirjaan, "Linnunradan käsikirja liftareille", jossa vuonna 1984 valmistuneessa kuunnelmasarjassa etsitään vastausta perimmäiseen kysymykseen elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta. Keskeiseksi kysymykseksi nousee elämän tarkoitus, ja vastauskin on aivan selvä: eli 42. 

Olen asettanut itselleni kovan haasteen, joka on mm. blogin kirjoittaminen elämästäni ja pohtimistani asioista.

Tässä vaiheessa esitänkin jo etukäteen pahoitteluni, sillä suomen kielioppi ei ole koskaan avautunut minulle ymmärrettävään muotoon ja virheiden mahdollisuus myös näissä blogi postauksissani saattaa muodostua runsaan puoleiseksi. Jonkin asteisen lukihäiriön omaavana, ajatusten tuottaminen kirjalliseen muotoon tuottaa toisinaan vaikeuksia, joten ryppyotsaiset pedantit, älkää lytätkö meikäläistä suoralta kädeltä. Otankin tämän hyvänä harjoituksena itselleni. Uskon, että minulla on paljon annettavaa sekä jaettavaa oman elämänkokemusteni kautta teille, jotka vierailette sivuillani. Aihealueet tulevat vaihtelemaan eletystä elämästäni ja kokemuksistani, laidasta laitaan. Toivonkin saavani palautetta, mielipiteitä, kokemuksia ja hyviä dialogeja kanssanne. Olen siis "takki auki. "Tervetuloa seuraamaan blogiani "Vierailijana ajassa ja avaruudessa", josta heitänkin ensimmäisen kysymyksen sinulle: Mitä ajatuksia otsakelause, "vierailijana ajassa ja avaruudessa" sinussa herättää?

Terv. Roya, yksi ajan- ja avaruuden vierailijoista... 🙃