Pohdintaa...

Löydän itseni usein lapsen lailla seisovan monien peruskysymysten äärellä, joita pohtiessani muodostuu päässäni alinomaa kysymys miksi? Vaikka elän jo pitkällä kuudetta vuosikymmentä, elämää kokeneena ja jonkinlaisen viisauden  kartuttamana, jaksan yhä pohtia koko ihmiskuntaa askarruttavia kysmyksiä. Koska en jaksa ymmärtää tai hyväksyä yleisiä teorioita ja vastauksia, perustuen tieteen, uskontojen tai myyttien selityksiin maailmankaikkeutta ja elämää koskeviin peruskysymyksiin, koetan järkeillä itsekseni, minkälaisen teorian voisin perukysymyksille luoda omasta näkökannastani ja kuinka perustelen ne.

Käsittelen ensimmäisessä kirjoitussarjassani mm. yleisistä käsityksistä maailmankaikkeuden synnystä sekä elämän muodostumisesta maapallolle, lisäksi käsittelen aihetta "valinnat", joita joudumme ihmiskuntana, mutta etenkin yksilötasolla tekemään jokapäiväisessä elämissämme. Koska emme voi varmuudella tietää, onko maailmankaikkeudessa muuta älyllistä elämää, emme voi ihmiskuntana verrata teorioita ja käsityksiä maailmankaikkeuden synnystä tai siitä, kuinka elämä on saanut alkunsa planeetalllemme muiden älyllisten elämänmuotojen kanssa. Kun välimatkammekin ovat pitkiä pelkästään aurinkokuntamme sisällä muiden planeettojen ja taivaankappaleiden välilllä, puhumattakaan muiden galaksien välillä, emme kenties koskaa saa yhteyttä muihin mahdollisiin elämänmuotoihin, eivätkä ne meihin. Emme voi edes varmuudella tietää, onko edes muita maailmankaikkeuksia olemassa, joten pidättäydyn pohtimaan vain vajaavaisesti tuntemaamme maailmankaikkeutta, johon synnymme, jossa elämme ja jossa aikanaan kuolemme.

Lisäksi tutkijoiden tekemän uusimman analyysin mukaan maailmankaikkeus laajenee 67,9 kilometriä sekunnissa megaparsekia kohti. Tämä tarkoittaa, että etäisyyden kasvaessa miljoonalla parsekilla (yksi parsek on 3,26 valovuotta) pakonopeus kasvaa 67,9 km/s. Näin ollen galaksien ja taivaankappaleiden tulisi erkaantua toisitaan, vaikka Andromedan on laskettu lähestyvän linnunrata galaksiamme ja Andromedan ja Linnunradan yhdistyminen tapahtuu luultavasti noin 2,5–5 miljardin vuoden päästä ja siinä nämä paikallisen ryhmän kaksi suurinta galaksia törmäisivät ja yhdistyisivät toisiinsa. Yllä- ja allamainitut luvut ovat viitteelliset, sillä ne pohjautuvat eri lähteistä keräämiini tietoihin, joita löysin alan julkaisuista.

Pelkästään galaksien arvioidaan olevan noin 2,5 miljoonan valovuoden etäisyydellä toisistaan. Törmäyksen arvioidaan alkavan noin 4 miljardin vuoden kuluttua. Andromedalla on havaittu olevan noin 1 miljoonan valovuoden etäisyydelle yltävä halo. Mikäli Linnunradalla on vastaava halo, niin galaksien törmäys saattaa alkaa huomattavasti aikaisemmin. Se saattaa jopa olla jo meneillään. Linnunradan haloa ei pystytä havaitsemaan sen sisältä käsin.

Hubblen lain mukaan kaukaiset galaksiryhmät loittonevat toisistaan, mutta Andromeda ja Linnunrata kuuluvat samaan ryhmään, eikä niillä arvella olevan loittonemiseen tarvittavaa keskinäistä alkunopeutta. On arvioitu, että Andromeda lähestyy Linnunrataa suurin piirtein 300km/s., mutta samalla sillä voi olla poikittaista nopeutta, jonka suuruutta ei varmasti tiedetä. Jos poikittaisnopeutta ei ole paljon, galaksit kohtaavat ja kaasupilvien törmätessä ne menettävät lisää keskinäistä nopeuttaan sulautuen lopulta yhteen.  Aurinkokuntamme arvioidaan loppuvan neljän miljardin vuoden päästä. Linnunradamme kohtaloksi koituu Andromedan galaksi, joka törmää tai sulautuu aurinkokuntaamme.

Ihmisen mittakaavassa edellämainitut luvut kuullostavat utopistisen pitkiltä ja suurilta, mutta kaikkeuden mittakaavassa ne ovat vain "ajallisia- ja määrällisiä pipanoita." Tarkkaillessamme yötaivasta, katsomme samalla menneisyyteen. Koska maailmankaikkeuden perspektiivistä valo kulkee hitaasti, saatamme havaita tarkoilla laitteilla joitakin galakseja, mutta myös tähtiä loistavan taivaalla, jotka ovat todellisuudessa jo kuolleet tai sammuneet. Tämä kertoo  siitä, kuinka ääretön ja valtava maailmankaikkeus on. Itse en usko äärelliseen maailmankaikkeuteen, mutta perustelen kantaani myöhemmissä osissa kirjoitussarjaani.

Vierailijana ajassa ja avaruudessa, jollaiseksi itseäni kutsun, käyn dialogia itseni kanssa pohtien elämän peruskysymyksiä, joita olen myös aiemmissa blogi artikkeleissa jo joitakin käsitellyt. Tarkoitukseni ei ole esittää viisasta, tyrkyttää omia mielipiteitäni, tai väittää, että olisin ylipäätään missään oikeassa. Tai olla sellainen, joiksi kunnioittamani Emeritus professori Esko Valtaoja kutsuu joitakin innokkaita "tyrkky Einsteineiksi."  Ei toki, vaan pohdin peruskysymyksiä ainoastaan itsestäni käsin "ääneen" ja tuon omia tulkintojani ja ajatuksiani esiin ihan vaan tavallisena "tallaajana" ja omana vaatimattomana itsenäni.

Kiivasta depattia en halua käydä kenenkään kanssa, sillä sellaiset väittelyt ja "besserwisseriyydet" eivät johda yleensä mihinkään rakentavaan, mutta rauhallisesti käydyt keskustelut ja kommentit ovat aina tervetulleita. Tiedän, että läpikäymäni aiheet saattavat riipaista joitakin lukijoita, mutta älä ota itseesi, sillä kuten jo mainitsin, pohdin ja pyörittelen peruskysymyksiä omassa päässäni vain inhimmillisellä- ja melko suppealla tasolla. Koska en ole tutkija tai tiedemies, saati kaikkeuden luoja, joka voisi antaa tyhjentävät vastaukset ja selitykset maailman- ja elämän peruskysymyksiin, haluan silti kirjoittaa em. aiheista, koska ihmisenä ne kiinnostavat minua. Olenhan vain yksi mitätön "hiukkanen" ja osa tätä mittaamattoman valtavaa kosmista kokonaisuutta.

Maailmankaikkeutta- ja elämää syntymää koskevat opit ja uskomukset...

Nyt astun aihe alueeseen, jonka tiedän kokemuksestani aiheuttaneen paljon eriäviä mielipiteitä niin tiedeyhteisöjen, evolutionistien, kreationistien, Uuden Maan kreationisten, pakana-ja uuspakana uskonnollisten, filosofioiden, kulttien ja New age-liikkeiden keskuudessa. Käsitykset ja opit edellämainittujen ryhmittymien kesken poikkeavat toisinaan kuin yö ja päivä, mutta on niitäkin koulu- ja kuppikuntia, jotka sopivasti mixailevat joitakin esimerkiksi elämän syntyä- ja sen merkitystä koskevia käsitteitä ja oppeja sekaisin. 

Mielestäni uskonnot, kultit ja etenkin New age-liikkeet ovat kuin näyttävästi ja herkullisesti esille asetettu noutopöytä, josta on varaa valita mieluisimmat herkut suureen laariinsa. Loppujen lopuksi laari on täynnä kaikenmaailman mishmashia ja sillisalaattia, jota oma suolisto ei jaksa välttämättä sulatella, mutta kun silmät vetävät enemmän, kuin maha sallisi...  Noutopöytä kuvastaa valinnan vaihtoehtoja, joita on tarjolla eri uskomusten, oppien ja myyttien kokkailemina. Kaikkien näiden "mieltä ja silmiä" hivelevien noutopöytien on tarkoits saada saduillensa kannattajia, rahaa ja mainetta.

Mitä "valveutuneemmaksi" maailma on etenkin tieteen valossa sekä ihmisoikeuksien ja suvaitsevaiduudessa kehittynyt, sitä enemmän on mieltymyksille ja elämänsuuntauksille tipahdellut vaihtoehtoja. Tempaistaan yksi sieltä, toinen täältä ja "voilaa!", uusi käsite, oppi tai vastaus löytyy taas kaikkeutta koskeviin kysymyksiin. Näillä tiedoilla sekä itsehoito, elämäntapa- ja hallinta oppaillaan, fiksut ja filmaattiset life goachit ja gurut tekevät omaisuutta myydessään julkaisujaan ihmisille, jotka ovat täysin kujalla sen suhteen, miten elää täysipainoisesti, etsiä merkitystä elämäänsä tai kuinka rikastua tekemättä töitä, kokea sisäistä rauhaa, mitä syödä pysyäkseen terveinä ja hoikkina tai minkä väriset kalsarit tulisi pukea minäkin viikon päivänä jalkaansa, jotta positiiviset energiat pääsisivät valloilleen ja päivästä tulisi fantsu. 

Välillä tuntuu, kuin vanha kunnon maalaisjärki olisi totaalisesti katoava luonnonvara tai sitten olen vaan jämähtänyt paikoilleni, enkä pysy tämän maailman perässä, joka tuntuu olevan jo valovuosien päästä minusta. Elämän peruskysymyksistä on luonnosteltu niin uskomattomia ja värikkäitä teorioita, joita oletin löytyvän ennen vain lasten satukirjoista, mutta että moni aikuinenkin ihminen niihin uskoo ihan tosissaan... "Se on se, kun vanhakantaiset uskomukset ovat taakse jäänyttä shaibaa, eivätkä ne oikein sovellu enää tähän maailman aikaan," - sanoi taannoin 44 vuotta lähestyvä, keski-ikäinen tuttavani minulle, kun juttelimme hänen kanssaan perimmäisistä kysymyksistä. Kun en saanut häntä perustelemaan omaa käsitystään juurikaan mistään, mitä hän esitti minulle muun muassa elämäntarkoituksesta, johon hän niin kovasti uskoi, totesin hänelle,  että pidättäydyn yhä omissa kannoissani, kunnes saan tyhjentäviä vastauksia minua askarruttaviin kysymyksiini.

Ymmärrys ja tieto on lisääntynyt huimaa vauhtia sitten teollisen vallankumouksen, jolloin teollinen kumous johtui pitkään vaikuttaneista keksinnöistä ja muutoksista, esimerkiksi tieteen vallankumouksesta. 1700-luvun loppupuolella nämä yhteiskunnan eri alojen ja tekniikan kehityslinjat kytkeytyivät yhteen luoden uudet puitteet koko sen jälkeen tapahtuneelle yhteiskunnalliselle, tekniselle ja tieteelliselle kehitykselle. Vaikka tiede on kaikilla aloillaan raottanut verhoa ymmärryksessämme, jotka koskevat mm. ihmisen anatomiaa, aivojen toimintaa, monimutkaisia elämää ylläpitäviä toimintoja aina makrotasolla, puhumattakaan avaruustieteestä, astrofysiikan ja kosmologian alueilla, jossa ymmärryksemme maailmankaikkeudesta on kasvanut huikeasti, emme yhäkään ole saaneet tyhjentäviä vastauksia peruskysymyksiin, sillä yhä jotkut meistä jaksavat kysyä, MIKSI?

Koska en ole evoluutioteoriaan pohjautuen löytänyt elämäntarkoitukselle minkäänlaista tyhjentävää vastausta, muuta kuin "lisääntyminen" ja vallitsevaa periaatetta, jossa lajien mukaan vahvimmat syövät heikoimmat ja näin vahvistavat ja levittävät omia genomiaan tuleville sukupolville, ei tämäkään tyydytä vastauksena minua. Evoluutioteoria tukee enemmän sitä, että vastauksia peruskysymyksiin ei ole, eikä edes tarvitse olla. Evoluutio teoriaa esitettäessä, ei kukaan ole vastuussa, eikä näin ollen kenenkään tarvitse selitellä tai analysoida elämäntarkoituksesta tuon taivaallista. Näin ollen, nojatessani evoluutioteoriaan, joka perustuu elämän syntyyn lajien mukaan kehityksen kautta, voisin hyvin väittää, että elämälläni ei ole mitään tarkoitusta, kuin tuottaa rajallisena aikana jälkeläisiä ja heitäkin vain elämään lyhyen ajan ja sitten kuolemaan. Toisinsanoen, synnytän lapseni kohtaamaan kuoleman,  that´s it... Hmm...

Koen, että universaalisesti katsottuna minun tai ylipäätään kenenkään elämällä ei ole merkitystä tai tarkoitusta, muuten kuin, kuinka merkitykselliseksi sen teemme itsellemme ja muille "lajikumppaneillemme," tai kaikille muille lajeille, joiden kanssa jaamme tämän telluksen elinkaaremme aikana. Jälkipolvetkin saavat kenties kokea vaikutukset kuolemamme jälkeen, sillä vaikka emme tiedä edesmenneiden esi-vanhempiemme elämistä, saamme kokea asioita, joita olemme saaneet heiltä perimäämme eli genomiimme, mutta joihin emme aina pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisimme. Kyseessä saattaa olla suvussa kulkeva sairaus, tai jokin muu, jota kutsun "valuviaksi." Minkälaiseen ratkaisuun olen omassa elämässäni päätynyt ja miksi koen ratkaisuni toisinaan melko haastavaksi ja joissain tapauksissa lähes mahdottomaksi.

Toisin sanoen; täysi-ikäisenä yksilönä minun on koitettava tehdä elämä itselleni merkitykselliseksi, jotta voisin nauttia elämästäni niin paljon kuin mahdollista. Kun voin hyvin ja saan vapaasti elää ja toteuttaa itsenäni haluamallani ja minulle merkityksellisellä tavalla, loukkaamatta ketään muita, tajuan, että samalla voin aikaansaada positiivista merkitystä myös lähimmäisteni elämään suoranaisesti tai epäsuorasti. Mutta, miksi asiat eivät mene elämässäni toivomallani tavalla ja miksi en koe, että pystyisin tekemään elämästäni juuri sen näköistä, kuin haluan sen olevan? Tätä kirjoittaessa, olen 58 vuotias ja yhä uudelleen havahdun siihen, että minulla on rajallinen elämä, enkä ole vieläkään saavuttanut niitä asioita elämääni, joita haluan ja jotka kokisin merkityksellisiksi. Useiden lääkäreiden mukaan sain "jatkoaikaa" elämääni tilanteessa, jossa lähes 30 vuotinen tuntematon sairauteni oli viedä hengen minulta, mutta joka sattumalta löydettiin ja hoidettiin, (voit lukea aiemmat 2 osaa blogiartikkeleistani, joissa käsittelen aihetta ennen - ja - jälkeen Feokromosytooma kasvaimen leikkausta.)

Valinnat... Onko niillä merkitystä?

"Mitään muuta pakkoa ei elämässä ole kuin syntyä ja kuolla, mutta kaikki muu siltä väliltä on vain valintoja."

Oma pohdintani siirtyy aiheeseen valintojen tekemisestä elämässä ja tässä maailmankaikkeudessa, sillä tekemillämme valinnoilla, niin yksilötasolla kuin suuremmillakin "frameilla" maailmanlaajuisesti, voimme ohjata elämämme kulkua suuntaan jos toiseen, samalla tehdä ratkaisuillamme elämästämme myös merkityksellistä tai yhtä hyvin merkityksetöntä. Siis asiaan...

VALINNAT, RATKAISUT, PÄÄTÖKSET...

Onko oikeilla valinnoilla oikeasti voimaa muuttaa elämässämme asioita haluamaamme suuntaan ja miten voimme valinnoillamme vaikuttaa elämäämme? Onko meillä mahdollisuus aina oikeisiin valintoihin, mikäli elämässämme on entuudestaan paljon haasteita, joiden parissa joudumme kamppailemaan ehkä koko elämämme ajan. Entä jos meiltä puuttuu "vipuvarsia", jotka olisivat omiaan nytkäyttämään elämämme oikeaan, haluttuun suuntaan. Mikä on koko yhteiskunnan ja sen järjestelmän osuus siinä, kuinka voisimme omilla valinnoillamme elää itselle merkityksellistä elämää, ilman, että meidän pitäisi tehdä niistä tiliä kenellekään muille, etenkään, kun emme aiheuta valinnoillamme harmia, loukkaa niillä ketään, aiheuta kaaosta kansalaistottelemattomuudessa tai riko järjestystä ja lakia?

Valinnat ovat aina päätöksiä, joita joudumme tekemään monia erilaisiakin, joka päivä. Kuinka monta päätöstä maailmassa tehdään klobaalisella tasolla, jotka vaikuttavat suorasti tai epäsuorasti jokapäiväiseen elämäämme. Sieluni silmin voin nähdä vertauskuvallisesti jättimäisen muurahaiskeon, jota on sörkitty kepillä ja kuhina on on pesässä valtava. Pesän jokainen muurahainen löytää sekasorrosta huolimatta oman paikkansa ja tietyt ryhmät alkavat suorittaa omaa tehtäväänsä keon korjaamisessa, kuin jonkin sisäänkirjoitetun Ahaa-päätöksen tuloksena. Mikäli jokainen yksilö olisi tehnyt vääriä valintoja, olisi kaaos jatkunut keossa. Siitäkin huolimatta, vaikka kepin hyökkäys kekoon oli yllättävä ja tuhoava, nuo pikku ötökät osaavat sekunnin murto-osassa toimia oikein ja tuskin menee aikaakaan, kun keko on jälleen kuosissaan ja munat ja kuningatar turvassa.

Valinnat voivat olla pieniä ja helppoja tai suuria ja vaikeita. Usein joudumme tekemään myös nopeita valintoja, toisaalta on valintoja, joita saatamme pyörittää päässämme pitkiäkin aikoja. Valitettavasti monet impulsiivisesti tehdyt valinnat johtavat usein vääriin ratkaisuihin. Päätöksillä voit vaikuttaa omaan elämääsi. Monet päätökset vaikuttavat myös läheistesi elämään. Pienikin valinta voi vaikuttaa paljon esimerkiksi arjen sujumiseen. Päätöksenteossa täytyy usein ottaa huomioon monta asiaa, joka ei ole aina helppoa. Toisinaan täytyy valita kahden huonon vaihtoehdon välillä, ja joskus taas on monta yhtä hyvää vaihtoehtoa...

Toisaalta tuntuu tätä maailman menoa seuratessa, kuinka väärillä valinnoilla on historian saatossa saatu aikaan myös totaalista tuhoa ja kaaosta. Järjettömien päätösten taustalla on usein ne pikkusielut, joiden valinnat perustuvat ainoastaan ahneuteen, itsekkyyteen ja vallanhimoon. Valitettavasti me Homo Sapiensin edustajat olemme tällä saralla loistaneet näkyvästi, eikä mikään tunnu muuttuvan, vaan historia toistaa aina itseään. Kaikki lähtee kuitenkin "ruohonjuuri tasolta," siksi pidättäydyn vain yksilötasossa, sillä joudummehan valintojen eteen jatkuvasti.

Ikä ja elämän kokemus tuo myös viisautta ja harkintakykyä valintojen tekemiseen. Teenkö päätöksen tätä hetkeä varten vai ajattelenko myös huomista tai tulevaisuutta? Voiko joku auttaa minua päätöksen tekemisessä? Mistä löydän oikeaa tietoa päätöksen tekemiseen? Nuorempana tehdyt päätökseni ovat usein olleet kovin impulsiivisia, sen hetkisen tunteisiin perustuen ja niillä on valitettavan usein huonot tai ei toivotut seuraukset.

Kun pohdin omaa elämääni, voin todeta, että olen monet vuodet valuttanut viemäriin juurikin väärien valintojeni vuoksi. Kuinka turhauttavaa! On joskus tuskallista muistella mennyttä elämää ja todeta, kuinka pienillä ja suurilla valinnoilla, jotka joskus tuntuivat oikeudenmukaisilta ja oikeilta, osoittautuivatkin vääriksi ja joista olen joutunut kokemaan ikäviäkin seurauksia pitkäksikin aikaa. Jotkin väärät valintani eivät katoa koskaan muistoista, vaan muistuttavat aika ajoin olemassaolostaan ja riipaisee toisinaan. Tapuhtuneita asioita ei saa enää tekemättömiksi, mutta niistä tulisi oppia.  Valinnoilla on merkitystä ja hyvillä valinnoilla voit yrittää tehdä elämästäsikin merkityksellistä. Valintojen tekemisellä on oma osansa kaiken muun ohella, jotta voisimme hyötyä eri asioista, kokea iloa ja juurikin tuota merkityksellisyyttä, jota kuitenkin haikailemme.

Onko minulla oikeus valintoihini?

Tämä on kysymys, johon useimmat haaveeni toivotuista valinnoistani sitten sortuvatkin, kun minulla ei ole resursseja vaikuttaa niihin toivomallani tavoilla, tai sitten en tiedä, kuinka voisin tehdä niin viisaita ratkaisuja, jotta saisin pökättyä tavoitteeni eteenpäin. Minulla on oikeus valintoihin, jotka koen hyväksi elämälleni, joihin minulla on ollut vuosia palava halu. Valinnat voivat olla myös unelmia, joita kohti ponnistella. Haaste onkin, millaisilla valinnoilla pääsemme niitä elämään tosiksi. Tässähän ei ole mitään mystistä vetovoimanlaki-huuhaata, vaan joskus oikeilla valinnoilla kohti päämäärää voi olla merkittävä vipuvoima. Joskus pelkällä onnekkaalla sattumallakin saattaa olla sormensa pelissä. Omat valinnat  saattavat myös närkästyttää tai kummastuttaa toisia.

 Aina löytyy aina joku änkkääjä, joka ei jo tehtyjä valintojani kunnioita ja jaksaa "veetutukseen" saakka kyseenalaistaa niitä.  Joillekin "puupäille" joudun todistelemaan vielä vuosienkien päästä, että en enää ole se sama Roya, joka olin vajaa 10 tai 30 vuotta sitten. Juuri nämä tyypit tuntuvat toistelevan samoja iän ikuisia liibalaabojaan, eivätkä ole juurikaan muuttuneet ainakaan henkisesti. Elämänvalinnoillaan, eivät ainakaan kovin ihmeitä saaneet aikaan, joten sen sijaan, että taivastelevat minun valintojani elää esimerkiksi yksin, joka tuntuu olevan jokin helvetillinen tabu, keskittyisivät sen sijaan kehittämään omia valintakriteereitään, sen sijaan että nillittävät muiden elämänvalinnoista. Kaikilla on yhtäläiset oikeudet tehdä valintoja omassa elämässään. Toinen juttu onkin sitten, onko ne hyvä, huonoja, vai hyvin huonoja.

Olen siis joutunut tekemään nykyiset ja lähitulevaisyyden valinnat tämän hetksten elämäntilanteeni mukaan. Huomisesta kun ei ole varmuutta, ollaanko sitä ylipäätään hengissäkään enää...  Toki, voin päättää jo nyt, että elän loppuelämäni poissa ihmisten keskuudesta, upeissa, jylhissä vuoristomaisremissa tai metsän keskellä, luonnon ympäröimänä. Toteuttaisin itseäni kirjoittamalla, tekemällä luovia asioita, tutkimalla tähtiä ja muita taivaankappaleita sekä opiskelemalla kosmologiaa, tähtitiedettä ja kaikkea luonnontiedettä. Onhan minulla vielä elämänhalua ja toivottavasti elinpäiviä jäljellä. Saisin olla ja liikkua yksin ja rauhassa luonnossa, aikatauluttaa omat elämiseni, tulemiseni ja menemiseni, ilman että kukaan naapuri äimistelisi ikkunassa päivittelemässä tekemisiäni. Ihmiset kun tuppaavat olemaan turhautumiseen asti uteliaita ja arvostelevia änkyröitä, tunkemalla klyyvarinsa jatkuvasti toisten asioihin, vaikka omassa elämässä oli savottaa vaikka muille jakaa. Minun ei tarvitse edes perustella omia valintojani muille, jos ne eivät loukkaa tai ole keneltäkään muilta pois.

Toisaalta, minulla ei tarvittavia varoja omaan kelomökkiin kuvailemillani unelmieni asuinpaikoilla, joten tuon valinnan voin toistaiseksi laittaa naulakkoon odottelemaan mahdollista toteutumistaan tulevaisuudessa. Tätäkin unelmaani, joka joskus saattaisikin toteutua on kritisoitu jopa lähipiireissänikin, päivittelemällä, kuinka järjetöntä olisi elää paikassa, jossa palvelut eivät ole het 20m säteellä kotiovelta. Ja, vielä ilman ihmisiä ympärillä??!! Siis aivan järjetöntä! Jos itse saisin valita, eläisin introverttinä ja wannabe erakkona täysin omilla ehoillani, omassa rauhassani ja luokseni ei ole lupaa tulla, kuin korkeintaa lähimmillä omaisillani ja hekin joutuisivat ilmoittamaan etukäteen tulostaan, sillä inhoan yllätyksiä.

Yhteiskunta on asettanut tiettyjä normeja ja stereotyyppisiä olettamuksia, joiden jokaisen odotetaan noudattavan ja joiden mukaan tulisi elää. Vanhemmiten olen viitannut rukkasella mokomille olettamuksille. Olen vuosia elänyt esim. ilman minkäänlaista parisuhdetta ja ollut onnellisepi ja tyytyväisempi kuin koskaan edes parisuhteessa ollessani. Nautin omassa seurassa olemisesta. Minun ei tarvitse enää jakaa huomiotani kenenkään kanssa. Elän täysin itseäni varten. Olen tehnyt tietoisen valinnan, että haluan elää yksi ja jakaa tulevan elämäni korkeintaan kissan tai kissojen kanssa, crazy cat lady kun olen... Tästäkin saan kuulla kommenteja, kuinka itsekäs olen, tai kuinka olisi niin turvallista ja ihanaa, kun vierälläsi olisi joku mies, joka huolehtisi sinusta.... Ja, nuo samat ihmiset, jotka ovat nähneet läheltä ja kaukaa, miten vaikeaa elämäni on ollut entisessä avioliitossa tai parisuhde rintamalla, vielä toivovat minulle uutta parisuhdetta!? 

Ja, haloojata halloo! Kuka on säätänyt lain, että ihminen on itsekäs vain siinä tapauksessa, jos ei halua jakaa elämäänsä jonkun kaksilahkeisen kantturan passattavana??

Toisaalta olen tullut kovin valikoivaksi valintojen suhteen. Luulen, että tämäkin on osin iän tuoman harkintakyvyn ja kokemuksen tuoman viisauden tulosta. Ne asiat, joita arvotin ennen valinnoissani korkealle, ovat menettäneet jo merkityksensä aikapäiviä sitten. Elämänarvot ovat muuttuneet. Enää ei tarvitse ajatella uraa tai sen tuomaa vaurautta, joskaan en ole koskaan mikään uraihminen ollutkaan. Olen yrittäjänä saanut paljon asioita aikaiseksi, kokenut siinä hyviä, kuin huonojakin puolia ja tämä on riittänyt minulle. Terveydentilani on yksi suurimmista syistä, jota en pysty rytmittämään työni kanssa. Työn luonne on haastavaa ja stressaavaa monin tavoin ja koska olen introvertti luonteeltani ja viihdyn ennemmin taustalla, kuin ihmisten kanssa suoranaisessa kanssakäymisessä, koen työni epämieluisaksi. Lisäksi, koska minulla on aina ollut vaikea sanoa EI, olen suostunut moniin sellaisiin töihin, josta olen ollut ainoastaan tyytymätön ja turhautunut... Huonoja valintoja minulta siis ja en voi syyttää muuta kuin itseäni. Lisäksi olen moneen työhöni liittyvissä asioissa kokenut uupumusta ja suoranaista kyllästymistä ja nyt jos koskaan on aika tehdä uusia valintoja. Ihmisen tulisi aina mennä elämässä eteenpäin.

Viisaat valinnat...

Elämässä tulet tekemään lukuisia isompia ja pienempiä valintoja, joilla saattaa olla merkittäväkin vaikutus  elämänlaatuusi. Parhaimmassa  ja pahimmassa tapauksessa valinnoillasi saattaa olla suurikin vaikutus elämääsi- tai sen ennenaikaiseen päättymiseen. "Ei varaskaan synny varkaana" - sanotaan. Eikä ole kovin vakuuttavaa edes vedota siihen, että varas varastaa henkensä pitimiksi, sillä varkauteen liittyy myös paljon muuta rikollisuutta. Valinnan vaihtoehtoja on lukuisia, mutta jos valitsee huonoimman vaihtoehdon, tiedostaen, että valinta on väärä, mutta silti valitsee sen, on kovin todennäköistä, että huonoihin valintoihin päätyy vastedeskin. Joissakin tapauksissa on liian myöhäistä enää valita viisaita ratkaisuja, jos pahin mahdollinen on jo tehnyt tehtävänsä.

Jokainen meistä joutuu punnitsemaan vaihtoehtoja joka päivä ja joskus on viisainta kysyä mielipidettä myös muilta kokeneilta ihmisiltä tai ammatikseen auttavilta tahoilta. Suurien kysymysten äärelle ei kannata jäädä empimään, jos valinnat kokee vaikeiksi. Toisaalta on hyvä pohtia tarkkaan valintojen mahdollisia vaikutuksia myös tulevaisuutta ajatellen, mikäli niillä saattaisi olla vaikutusta pitkällekin ajalle. Punnitse hyödyt ja haitat ja voit kirjata ne vaikka paperille, jotta voit palata niihin tarvittaessa. Puhutaan myös paljon omasta intuitiosta, johon moni turvautuu valintojen äärellä, mutta kannattaa muistaa, että intuitiokin perustuu osin sen hetkiseen tunteisiin ja mikäli valintasi on nopea ja harkitsematon, puhutaan jo impulsiivisesta valinnasta. Hyödyt ja haitat ovat kuitenkin ne seikat joita kannattaa harkiten käydä läpi, mikäli joutuu tekemään nopean päätöksen. Monet ammattilaiset joutuvat työssään tekemään nopeita päätöksiä, osin ammattitaidon tuoman kokemuksen ja huolellisen harkinnan mukaan. Tosin, mikäli päätöksiä tehdään harkitsemattomasti, saattavat tuloksetkin olla katastrofaalliset.

Olen oppinut, että teen tulevat valinnat lähitulevaisuuttani silmälläpitäen. Liian pitkälle en suunnitelmia tee, sillä olen oppinut elämässäni yhden asian, väitti eräs muu mitä tahansa ja se on se, että tilanteet saattavat muuttaa asioita ja asiat saattavat muuttaa tilanteita. Mikään ei ole pysyvää ja muuttuvia tekijöitä tupsahtaa elämään toisinaan enemmän, kuin laki sallii. Mikäli näen, että lähimmäiseni on tehnyt tai on tekemässä selkeästi vääriä tai epäedullisia valintoja, puutun asiaan kaikella ystävyydellä ja perustelen myös kantani asiaan. Muuten en voi puuttua täysi-ikäisen ihmisen elämään, mikäli hän ei noteeraa neuvoani tai jonkun muun viisaampia ohjeita. Silloin on kenties kantapään kautta oppiminen paras vaihtoehto hänelle. Niin se on ollut minullekin aikoinaan oman jääräpäisyyteni johdosta. Tosin olisin säästynyt monilta murheilta ja kyyneliltä, mikäli olisin tuolloin harkinnut vaihtoehtoja huolellisemmin ja valinnut viisaammin. :)

Jokaisen elämä heijastaa niitä päätöksiä, joita olemme elämämme varrella tehneet. Useimmiten ne ovat näkyviä asioita toisille, mutta toisinaan ne ovat näkymättömiä tai henkilökohtaisia valintoja. Mikäli ne ovat jälkimmäisiä valintoja, joilla ei aiheuteta mitään vahinkoa muille, tulee niitä muiden kunnioittaa. Jokainen elämme täällä vain yhden kerran, joten koitetaan edes hyvillä valinnoilla tehdä elämistämme merkityksellinen. Seuraavassa osassa tätä samaa kirjoitussarjaa, osassa 2. , tulen pohtimaan "vierailijana ajassa ja avaruudessa," mitkä muut asiat voisivat tehdä rajallisesta elämästämme merkityksellistä ja kuinka itse koen elämisen merkityksellisyyden perimmäisten kysymysten äärellä.

Kaikkea hyvää sinulle!

-Roya-